Kohti uutta vuotta

Pian vuosi vaihtuu,
uusi aika alkaa.
Kirpeät pakkaset,
lumipyryt.
Eikä aikaakaan
kun sateet vaihtuvat vedeksi,
luonnon uudeksi syntymäksi.

Vielä tassuja paleltaa,
vielä kaipaa lämpimään
karvakerät pienoiset.

Talvi.
Niin kaunista aikaa,
niin puhdasta.

Minä kiitän talvesta,
pakkasista, pyrystä.
Oman tuvan lämmöstä.
Pienistä elämän ihmeistä,
rakkahista :)

Kiitoksia kaikille lukijoille menneestä vuodesta.
Hyvää uuttavuotta!
t.Lumikissa

Vuoden viimeisiä päiviä

...ja niin se alkaa olla tämä vuosi pikkuhiljaa lopuillaan. Paljon on vuoteen mahtunutkin, niin iloa kuin suruakin.
Ennen joulua kävi eläinlääkäri tekemässä muutamia tiineystarkastuksia. Ja niinhän se kävi pelko toteen. Sohvi on tyhjä :(. Nyt oli pakko sitten ilmoittaa Sohvi sinne taivasauton kyytiin. Suru tulee olemaan suunnaton eron päivänä. Vaikka en minä paljon aikaa kulutakkaan navetan puolella, on Sohvi ollut aina se ykkös lehmä. Ainut vika Sohvissa on ettei se ole koko elämänsä aikana vieroittanut kuin yhden oman vasikan. Tosin toissa kesänä Sohvi vieroitti kaksi vasikkaa, mutta molemmat olivat orpoja, jotka Sohvi sitten otti hoitaakseen. Jotain kertoo Sohvin luonteesta tämäkin, ei nimittäin emolehmät yleensä hyväksy toisen vasikkaa omakseen.
Juu, Sohvi siis ei ollut kantava, taaskaan. Ja syynä tähän taitaa olla Sohvin koko. On nimittäin niin iso tyttö, että ei taida meidän sonnipojista olla mihinkään. Tarvitseisi Sohvi oman sonnin.
No se Sohvista.
Meidän vanhus, Suvi taas yllätti positiivisesti :). Suvi on poikinut suht tiheesti, ainakin yksi vasikka vuodelle. Nyt alkaa vain Suvilla ikä painaa, eikä silmät ja pyörät enää toimi niinkuin pitäisi.. Toivottavasti jaksaa vielä tämän kevään ja kesän..

Näissä kuvissa siis Sohvi. Tästäkin lienee huomaa, että säkä on hieman korkeampi kuin lajitovereilla.

Jope päivystää, vaikka ei nyt niin mitään päivystettävää olisikaan.
Mutta kunnon vahti on valpas.. :/ vai miten lie...

Yritin kuvata Eetua, mutta Jope kiilas aina eteen.
Vähän mustasukkainen ja huomionkipeä poika :D

Mutta niin SÖPÖ!

Kissahampurilainen

Yhdessä on paljon lämpimämpää... tuumii Pälli Nippu ja Pulla.

Pipari on luonteeltaan arempi, joten turvallinen pajukoppa on just hyvä.

Jope tykkää löhötä eteisessä...

Kissain hengailuhuone

Pöpö tsiikailee katonrajasta. Minä kun häädin kissapoloiset entisestä huoneestaan ahtaammalle tässä aikoja sitten, ja tein itselleni työhuoneen (joka nyt on täynnä...kaikenlaista.. :/ ).
Niin, kissat sitten joutuivat ahtaammalle. Nyt saivat katit meidän vanhat keittiönkaapit, ja näyttää kelpaavan kaapinpäällinen mainiosti oleskelutilaksi.

Ruokapaikatkin ovat yläilmoissa.

Täällä ylhäällä tuntee kattimokomat olonsa turvalliseksi.
Pälli, Pulla ja Pipari

Ja vanharouva kuningatar Nippu valitsi tietenkin parhaan kopan. Siinä voikin sitten möllöttää lähes koko talven.

Kurkistus pihattoon

Marraskuun viimeistä päivää viedään. Se taitaa hirvittää Suppuakin, vai miten lie.. Jokatapauksessa ihmettä riittää monenmoista, joten silmä mollissa sitä täytyy tuumailla maailman menoa.

Pienten kanssa kävin muutaman viikon tauon jälkeen mölliköitä katsastamassa. Jotenkin se aika menee lasten kanssa, eikä huomaakaan kuinka nopeaan päivät vierii.
Arttukin mielellään lähti mukaan lehmiä kattomaan :)

Kaikilla on nälkä... nyt... ja kohta.. ja vähän ajan päästä... ja vähän pidemmänkin ajan päästä...

Isäntä muokkas yhdestä ketasta vasikoille oman rauhallisen paikan, jonne eivät emot pääse. Saavat syödä ja pötkötellä ihan rauhassa. Ja kun ikävä yllättää, väliseinän vasikkaportista pääsee puikahtamaan emon kainaloon.

Rehua sisälle paalitolkulla. Huomenna tiedossa käsin syöttelyä..

Susikylän neitsyet

..."Missä laakso yhtyy metsään ja niityt päättyvät,

tie kulkee harhaan.
Jos silloin yrität seurata sitä, sielusi kadottaa kiinnekohtansa päivään ja valoon ja ihmisten elämään.
Tie jota luulit kulkevasi katkeaa pieniin polkuihin,
jotka houkuttelevat valon ja varjon leikein,
etkä voi luottaa niistä yhteenkään.
Ehkä yksi niistä johtaa suolle ja hetteisiin, jotka painuvat jalan alla ja kätkevät sinut ikuisiksi ajoiksi mustan ruskeisiin syvyyksiinsä?
Ehkä yksi vie jyrkänteelle,
jotka odottavat uusia, eksyneitä lapsia,
jotka yksin kulkivat karjaa paimentamassa tai lähetettiin poimimaan sammalta päivän sarastaessa?
Ehkä, niin,
ehkä yksi näkemistäsi eksyttävistä poluista johdattaa sinut varjoisan metsän syvinpään pimeyteen
-paikkaan josta uskallettiin
vain kuiskailla
syksyisen takkatulen loimussa?"

-Margit Sandemo
Jääkansan Tarina 34,
Nainen rannalla

Jope teki sen taas :/

Ihan kirpeä pakkaskeli. Paras ilma lenkkeillä metsän siimeksessä. Siimekseen päästäkseen, mennään eka lumisen laitumen poikki...

...lantalan nurkalta..

...kohti siimestä.

Olan yli vilkaistessa, näkyy pihatto.

Koirien mielestä lenkillä ei voi käydä liian usein. Kysy vaikka Eetulta, jos et usko.

Jotain jänskää!

Nyt seuraa lenkkeilyn kriittinen vaihe...

..ja niinhän siinä taas kävi. Jopen töppöset lähti taas hairomaan tuonne oikealle..
Olisko ollut vieraan koiran jälkien perään. Eetu tuli kuuliaisesti emännän tykö, jahka vähän ääntäni korotin.

Tätä jäin miettimään, että mitä on paalihäkkireppana pahaa tehnyt, kun isäntä sen on noin puskaan viskaissut :/.

Pihaan päästessä, haukkui Jope iloisesti pihassa... tais kyllä ensin luulla minua ja Eetua vaaralliseksi viholliseksi. (Pitäis vissiin lasit hommata.) Onneksi sentään äänen tunnisti, ja sitten jo häntä heilui iloisesti.

Luminen tervehdys Lumikissan maailmasta

Aamupäivällä koirien kanssa lenkkeillessä,
oli ilma mitä loistavin! Niinkuin kuvista huomaa,
luonto on pukeutunut vaaleaan samettiseen huntuun. Pakkastakin sopivasti :).
Koirat nauttivat päästessään vapaana liehumaan pitkin talvisia laitumia ja metsäteitä.

Vasikka-auto kävi taas nappaamassa kyytiin
kymmenisen vieroitusvasikkaa. Emojen suru on korvin kuultavissa jälleen päivän pari :/ Suurimman 200päivän painon palkinnon nappasi puhtaasti Suhinan vasikka Humiseva Hutjakka.
Painoa kun oli kertynyt huimat 440kg! Isännän puhelimesta löytyisi makoisia kuvatuksia
Hutjakasta, vaan soitin mokoma sanoi
yhteistyösopimuksen akkunsa kanssa irti.
Joten uutta akkua odotellessa..

...Ja surua mahtuu elämään myös :/
Uskollinen siitossonnimme Teristen Uudis lähti eilen viimeiseen kyytiinsä yhdessä tuittupää Tillin kanssa. Itku tuli emännältä jälleen kerran ikkunasta lastausta katsellessani. Mutta sitähän se elämä on. Syntymää ja kuolemaa, iloa ja surua, ei toista ilman toista. Mie en voi kuin kiittää upeaa sonnia upeasta jälkikasvusta. Huomaa kyllä ihan vasikoiden vieroituspainoista, että oikea oli Uudis meille. Ja kiitoksen sana myös tuittu-Tillille :)


Näiden talvisten kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa viikonloppua teille hyvät lukijat :)

Marraskuun murheita ja muita jutusteluja

Jaa-a.. mitäs tänne kuuluu..
No ainakin meiltä läksi vasukoita viimeviikolla välitykseen. 11 Pienokaista lensi maailmalle :( Mukana maailman kaunein Hilma. Emot taas itki, ja vasukoita varmaan pelotti uusi elämä.
Sonnimme Uudis on ilmoitettu lähteväksi viimeiseen kyytiin ;((((( Eivät vain ole vielä kerenneet hakea. Hyvä sonni Uudis on, mutta alkaa olla ikää, ja liikaa omia tyttäriä laumassa. Surku, todella, mutta minkäs teet..
Uppa näyttäis toipuneen hyvin sarvien menetyksestään. Ehkä se pikkaisen rauhoitti tulista luonnetta.
Jännittää tuleva tiineystarkastus.. Miten käy Sohvin? Pikkaisen arvellaan että tyhjä on. Sohvi kun on aika paljon korkeempi muita. Sonnitkin näyttää puolikasvuisilta Sohvin rinnalla. Hyvä sijaisemo Sohvi kyllä olisi, vaan kun ei sitä maitoa tule, ellei vasukkaa saa. No mitä sitä etukäteen murehtii, aika näyttää.
Ja Jope... Voi voi poikaa. Joutunut oleilemaan kiinni pihassa päivät. Mieluumminhan Jope liehuis vapaana kuin taivaan lintu pitkin naapureiden pihoja (omia reviireitään). Mutta kun ei aina voi tietää, mitä naapurit siitä tykkää. Sisälläkin olisi mukavampaa kuin kiinni. Emäntä ilkimys vain meinaa että talviturkki ei kasva kunnolliseksi eteisessä löhöillessä. Ja eikös vahtikoirat yleensä tuppaa pihalla olemaan? Ja veinpä muuten vielä kissoilta ja Jopelta isomman huoneen. Nyt ei ole tilana kuin eteinen ja navettavaatenurkkaus. Meinaan nimittäin entisestä kissojen huoneesta itselleni kodinhoito/askarteluhuonetta. Maalipensseli siellä onkin jo tiuhaan heilunut, mutta vielä puuttuu yhtä jos toistakin. Laittelen sitten valmiimmasta tuloksesta kuvaa tonne toisen blogin puolelle.

Nämä kuvat muuten ovat viime talven satoa.. Isännän puhelimesta löytyis tuoreempia, jahka hän niitä kerkee minullepäin laittaa.

No siinäpä vähän päivitystä :)

Kiitoksia kaikille lukijoille kun jaksatte turinoitani seurailla :)

Lumikissan lumisia turinoita

...Lumi tuli,
lumi suli,
ja taas sataa vaan...

Tämä emäntä tuppaa jättämään asiat välillä turhan viime tippaan... Niinkuin nyt vadelmien tukeminenkin. Aamulla herätessä, lumipyryä katsellessa, tuli sitten tämä asia mieleen. Isäntä joutui etsimään tukia, ja minä näpit jää köyttelin mokomat. Toivottavasti nyt kestävät lumen painon.
Aamulla tosiaan oli tienoo niin ihanan talvisen näköinen, mutta tytärtä iltapäiväunille pihalle viedessäni, tuntui ilma aivan keväiseltä. Ainut mitä jäin keväästä kaipaamaan, oli lintujen konsertti.
Pulla ja Pällikin paistattelivat auringossa auton katolla, masut pullollaan hiiriä.. ainakin pullalla. :)

Lehmät ovat sisällä, tottakai. Upalta poistettiin tosiaan ne sarvet. Lekuri rennosti vaan sahaili toisen aseet poies. Tosin puudutti tietty ensin. Uppa-reppana yritti vielä samana iltana möyhentää kanssa sisaria.. "miten se nyt ei oikein onnistunutkaan?". Meniköhän toiselta katu-uskottavuus?
Eilen lähti tuonelan autoon Pepita :( Aina se on yhtä ikävää, mutta pakkohan se on joskus luopua... Bye bye Pepita ja kiitos.

Tosi talvea odotellessa...

Omena sato on ollut loistava tänä syksynä. Yöpakkasten kolkutellessa ovella tuli kiire keräillä sato talteen. Mehua tullut keiteltyä omenoista niin mustikoilla, puolukoilla kuin herukoillakin höystettynä. Ihanan makuista. Minun ensimäiset itse keittelemäni :). Myös sosetta alkaa pursuilla molemmista pakasteista... Tässä illalla mehua viedessäni pakkaseen, noiduinkin isännälle kun on pakastin aivan täynnä.. No hyvähän se on. Muutama viikko sitten teurastetun vasikan lihat vievät suurimman tilan. Eipä tarvitse taas vähään aikaan norkoilla kaupan lihahyllyillä.

Lehmät otetaan sisätiloihin lähipäivinä. Muutama sisällä jo oleileekin. Ylihuomenna olisi vuorossa varmaan mielenkiintoinen operaatio. Nimittäin sarvien katkaisu. Saas nähdä kuinka se menee. Uppakun on harvinaisen kova käyttelemään sarviaan lajitovereidensa kylkilihoihin. Uppa on muuten hyvä emo. Vieroittaa hyviä isoja vasikoita, joten ei henno poiskaan laittaa. Mahtaakohan Uppa tippua operaation seurauksena alemmas arvoasteikolla?

Niin, Olen ihan unohtanut.. Meidän Eetuhan operoitiin jokin aika sitten. Poistettiin virtsakivet sun muuta ylimääräistä.. Kartio päässä sitten raasu joutui olemaan pariviikkoa. No leikkauksesta on toivuttu hyvin. Toivottavasti Eetu saa vielä olla meidän perheessämme useita vuosia.

Pälli-kissakin palasi kesäreissuiltaan. Tänä kesänä reissuilu kestikin harvinaisen pitkään. Mutta vanha sanonta "kyllä routa porsaan kotiin ajaa" piti tällä kertaa hyvin paikkansa. Kissaviisikko siis jälleen koossa :)

Sunnuntaina kääntyivät tuulet pohjoiseen. Se sai suuret kurkiaurat liikkeelle. Pitkin päivää sai ihailla tilan yli lentäviä monisatapäisiä kurkiauroja. ...ja konsertti oli upea :)
Miltähän se tuntuisi olla yhtenä suuressa laumassa. Lähteä tutuilta poikimaseuduilta talveksi, kohti lämpimiä maita. Joskus sitä jokainen varmaan toivoo siipiä selkäänsä, jotta voisi lentää. Jättää kaiken pahan taakseen. Näitä upeita lintuja maastakäsin seuratessa, tuntee itsensä niin kovin pieneksi (vaikka pienihän minä olenkin :D ).
Hyvää matkaa etelään kaunokaiset! Tulkaahan taas takaisin..

Karhuja ja luomua

Vielä ovat saaneet elikot käyskennellä laitumilla rauhassa, mutta kuinka kauan? Taitaa olla vain ajan kysymys, milloin mesikämmen päättää ottaa itselleen iltapaistin meidän laumasta. Pari viikkoa sitten meidän loistavat vahtikoiramme haukkuivat niin vimmatusti kyvölle päin, että ihan aloin ihmettelemään moista. No niinhän se oli, vanha isäntä seuraavana päivänä kertoi nähneensä kyvöllä karhun mönkimis jälkiä. Isännällä tuli viikko sitten puhetta asiasta paikallisen metsästäjän kanssa, niin hän kertoi alueella olevan ainakin kuusi pentua! Ja tähän lähikuntiin on saatu yksi karhun kaato lupa. Mitähän se nyt sitten auttaa... Minä eläinrakkaana ihmisenä ymmärrän että pitää karhujenkin saada jossain elää, mutta ovatko suomesta suuret metsät ja erämaat kulutettu loppuun? Nyt vielä kun on luomusopimus, on eläimet pakko pitää laitumella syysmyöhään.
No luomusta tulikin mieleen, että luomutarkastaja kävi viime viikolla. Puoli päivää siinä meni paperia tutkiessa, eläimiä ihmetellessä ja peltoja syynätessä. Ei tainnut olla ihmeempiä huomautuksen aiheita.
Pitää näin luomusena olla kaikki mahdollinen tieto paperilla. Milloin on eläimet päästetty ulos, milloin siirretty toiselle laitumelle, mitä on milloinkin annettu syötäväksi, milloin on mitäkin tehty.. Ihmeen tarkkaa työtä. Ihme kun ei sitä tartte kirjata, millon on kukakin pierauttanut. No se siitä.
Viimeviikolla lähti Sakka teuraskyytiin :( Sakka kun jätti poikimisen väliin. Sakalla on muutenkin ollut tiukkoja poikimisia, eli oli ihan perusteltua laittaa pois. Raakaa hommaa, jos ei toinen tee jälkikasvua tarpeeksi tiheään, niin ei kun pois vaan :/ Hirveitä myö ihmiset ollaan :(
Sonnin vaihto taitaa sittenkin olla edessä. Eli herefod Uudiksemme on kotia vailla. Siinä olisi jollekkin loistava sonni. Nyt kun vielä tuolla laitumella sai läskinsä karisemaan :) Joudumme ottamaan uuden herefordin ensi kesäksi, koska toisen sonnimme tytöt eivät kestäisi toista tonnia painavaa sulhasta..

Kelliäisiä

Eetu

Pipari

Pulla

Pääskysiä

Vielä tänäänkin olivat pääskyt pihapiirissä.
Ihmeen myöhäseen jättävät muuttopuuhat. Laumaa ovat kyllä keränneet pari viikkoa jo. Pian jättävät meidät, kaunokaiset. Miten näin pienet jaksavat pitkän ja rasittavan muuttomatkan..
Keväällä tapaamme taas, ystäväni :)

Kiitoksia Karjakko ja -N- tästä kauniista tunnustuksesta :)
Tämä sitten kuuluisi laittaa eteenpäin, mutta taitaa jo melkein kaikilla olla. Eli jos tämän haluat, niin täältä löytyy :)

Ja seitsemän asiaa itsestäni... Jaa-a..
1. Unelmoin, haaveilen ja suunnittelen liikaa.
2. Viihdyn kotona oman perheeni parissa.
3. Haluaisin pikku kanalan ja ehkä pari vuohta.
4. Tulen varmaan aina kaipaamaan siniseen taloon..
5. Lapset ovat elämän kulta.
6. Haluaisin uuden keittiön...ja olkkarin... ja yläkerran...ja...
7. Pelkään, että jotain pahaa sattuu läheisilleni.

Kesä alkaa hiipumaan pikkuhiljaa syksyn koleisiin hampaisiin. Pääskyt kokoontuvat laumoihin ja jättävät pian rakkaat pesimäpaikkansa. Tänä syksynä ovatkin pääskyt keränneet laumaansa melkein pihapiirin sähkölangoille. Liekkö siihen syynä lehmien ruokkimat kärpäset, joista riittää syömistä lähes satapäiselle parvelle. Hyvää matkaa, tulettehan taas keväällä varmasti takaisin?

Lehmärintamalla ei kummenpaa. Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta poikimakauden suhteen. Onhan siitä jo aikaa kun viimeisin emoista poiki. Tänä vuonna ei menetetty yhtään vasikkaa poikimisissa. Olisiko tässä mahtanut olla apua isännän "mittatilauksena" tilaamasta kivennäisestä. Ainakin seleeniä saivat tarpeeksi. Ja ehkä sonnivalinnatkin nyt ovat kohdallaan. Angus hoitaa nuoret ja pienempi kokoiset, hereford "kokeneemmat" lehmät.
Vieläköhän herefordimme Uudis jaksaisi ensi kesän.. Navettaoloissa Uudis kerää ylleen aikamoisen läskikerroksen talven aikana, mutta ihmeesti ne läskit karisivat laitumella. Jonkinlainen juoksumattosysteemi navettaa Uudikselle voisi olla hyvä idea :)

Sateet!!!
Joo, kyllä oli taas laitumet kauniita sateiden jälkeen. Ja hajukin mitä maittavin. Jonkinlainen kohtuus sateiden kanssa olisi suotavaa, kun ei noita laitumia ihan yllin kyllin ole käytettävissä. Vaikka eipä varmaan kannata valittaa. Hyvä näin, kuitenkin.

Karhuja olen vähän jännittänyt, milloin eksyvät karjan sekaan. Aika lähellä havaintoja tehty. Alkaako kontioilta erämaat loppua, kun kovin tuttavallisiksi käyvät. No, tällähän saavat mekastaa, maalla, ja tuhoja tehdä, kunhan eivät vain satu kaupunkiin eksymään. Johan sitten lähdetään poliisivoimin luotiliivit päällä saalistamaan, ja kehotetaan ihmisiä pysymään sisällä ihan tv:n välityksellä. Täällä maalla se on vain laitettava pienet koululaiset tien varteen aamuisin pimeässä koulukyytiä odottamaan.

Meidän rakas villakoirasekoituksemme Eetu sitten joutuu leikkaukseen virtsakivien takia :( Kauan asiaa pähkäiltyäni päädyin leikkauksen kannalle. Toivottavasti leikkaus sujuisi hyvin, ja saisi uskollinen ystävämme vielä useita vuosia kanssamme taivaltaa.

Yllä olevassa kuvassa makoilee pihakeinun päällä vanha-rouva Nippu. Kissoja pihapiirissä viimeaikoina on vilistänyt vain neljä. Pälli kun on edelleen jossakin jännittävässä paikassa ominpäin hengailemassa. Kunhan vain osaisi hengailla sieltä takaisin kotiin ennen pakkasia.

Kauniita syysilmoja odotellessa..

Laitumelta toiselle

Seuratkaa perässä

Vähän pitää mölistä mennessä

Vauhtia töppösiin!

Yhdessä kohti avaraa maailmaa..

Välillä täytyy pysähtyä kuopasemaan

Mutustelua..

Linssilude

Ypöyksin

Puiden luona

Johtaja tyyppi