tiistai 28. huhtikuuta 2009

Barrakuda


Hulivilin punnerruksen tulos, Barrakuda. Rodultaan hereford, emän puolelta löytyy myös charolaista josta tämä kaunis väritys. Tämä lumipalleroinen on myös sonni. Ihmeen paljon tullut sonneja 25:stä vasikasta 17 sonneja!



Aikaa on taas kulunut luvattoman paljon viimeisimmästä kirjoituksesta...

Pikkasen meinannut kiirettä pitää.

Reilu viikko sitten päättyi surusilmä Ampiaisen tie ;C. Reppanan jalka ei ottanut parantuakseen.
Kolmella töppösellä kulki aikansa, eikä se paljon kyllä tuntunut Ampparia vaivaavan. Mutta varmaan olisi ongelmia tullut, kun painoakin olisi lisää kertynyt.
Joka yö, kun navetalla kävin, juttelin Ampparille. Toinen kuunteli aina korvat höröllä.. Kyllä vaikeaa oli viimeisellä käynnillä.. Ja vaikea oli aamu jolloin teurastaja ajoi pihaan, itkua ei pystynyt pidättelemään..
Oikea päätöshän se oli, mutta näin eläinrakkaana ihmisenä se ero ottaa koville..
Näin se pitäisi saada liha taloon, ettei eläin parkoja tarvitsisi kuljetuksilla ja teurastamoilla rääkätä.

No mutta surut sikseen.

Vasikoita on tullut kovalla ryminällä :) Parhaana päivänä syntyi 4 vasikkaa, mukana kaksoset.
Vaisu yllätti iloisesti täräyttämällä kerralla kaksi sonnin mokkeloa. Toinen syntyi itsestään, ja toinen oli tietenkin takaperin, joten vähän jouduttiin auttamaan. Eko ja Boko on hyvässä hoidossa! Vaisu menetti viimevuonna oman vasikkansa, mutta sai hoitaakseen toisen lehmän vasikan, jonka emän jouduimme poistamaan. Vaisu nyt hoitaisikin vaikka kaikki vasikat ;)

lauantai 4. huhtikuuta 2009


Luin tässä muutama päivä sitten uutisen, jossa kerrottiin nuorisojoukon pahoinpidelleen vammaista nuorta useaan otteeseen. Väkivalta oli todella raakaa, ja viimeinen kerta olikin jo murhan yritys. Näiden nuorten miesten mielestä uhrilla ei ollut ihmisarvoa vammaisuutensa vuoksi, joten he eivät ilmeisesti nähneet mitään väärää teoissaan.
Jutun luettuani mietin mikä todellinen peto ihminen voi olla, eihän mikään eläin tee vastaavaa? Vai tekeekö?
Kyllä se osaa eläinkin olla julma, ja ihan ilman syytä.. Kuvassa oleva Selma on uhrista hyvä esimerkki.
Isäntä päätti siirtää Selman viereiseen kettaan, koska selma ei silloin ollut vielä poikinut. Toiset Selman ketassa olivat jo poikineet, ja näin ollen saivat parempaa rehua. Ennen poikimistahan lehmä kannattaa pitää hiukka huonommalla rehulla, jottei vasikka kasva liikaa ja vaikeuta poikimista. No asiaan.. Eli siirsimme Selman viereiseen isoon kettaan. Välittömästi alkoi nujakka. Lähes koko porukka oli Selman kimpussa, kaatoivat maahan ja puskivat porukalla. Miten lie olisi käynyt, ellei isäntä olisi kerennyt hätiin. Selma pääsi takaisin omaan kettaansa pitkä naarmu kyljessään. Lähtipä siinä rytäkässä reppanalta hammaskin..
No, pahimmat riitapukarit lähtivät viimeiselle matkalleen vähän tämän jälkeen. Luulimmekin että nyt ainakin tilaa riittää, ja ehkä Selma nyt saisi olla rauhassa, ja kokeilimme siirtoa uudelleen.. Niinpä niin.. Välittömästi kaadettiin jälleen Selma, ja rinki kerääntyi Selman ympärille valmiina puskemaan uhriaan. Jälleen oli isäntä paikalla, ja takaisin pääsi Selma poikineiden kettaan. Ihme juttu, miksi Selmaa näin vainottiin? Suurin osa näistä riitapukareista ovat ennen olleet aivan rauhallisia ja sopuisia. Oliko tähän syynä valkoinen väri vai mikä?
No hieman tapahtuman jälkeen yöllisellä tarkastuksella kummastelin Selmaa.. Oli poikivan oloinen, mutta utareita ei oikein nimeksikään..Ei kai vaan saanut ottelussa niin pahaa tälliä että kesken tekee.. No aamulla oli selma sitten kuitenkin poikinut virkeän vasikan, ja olihan niitä utareitakin tullut sen verran että vasu siitä maitonsa saa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

perjantai 3. huhtikuuta 2009


Tällainen karautti meidän pihaan tänä aamuna kello puoli seitsemän. Isännän uusin hankinta, tuliterä Deutsi. Nythän se sitten pitäisi käydä työnteko kuin leikkiä vain ;) Kylläpä se oli jo aikakin.. Toimitus luvattiin joulukuulle 2008.