sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kevään korvalla

 Näyttää hereford- pitoiselta, mutta löytyy täältä muitakin..
Tintti on paranemaan päin, onneksi.
Jokopa kohta pääsisi eristyksestä.
Suppu kaveria ainakin näytti ikävöivän kun kävi ihan nuolemaan kaveriaan :)

 Jännä juttu, miten lehmilläkin on ne omat kaverinsa.
Osa tulee toimeen loistavasti keskenään, osa lajitovereista on siedettäviä, osaa sorretaan, ja joidenkin kimppuun käydään tosissaan, jopa ihan kuolettavasti.

 Selmakin, tämä valkoinen lehmä, sai totisesti kokea, mitä on uhattuna oleminen.
Kun oikein porukalla käytiin kimppuun. Onneksi silloin oli isäntä paikalla, ja kerkesi väliin.
Liekkö olisi Selma menettänyt henkiriepunsa ilman apuvoimia. Selma selvisi onneksi vain ruhjeilla sekä yhdellä irronneella hampaalla.

 Kun kävin kuvia nopsimassa, mökötti Hagar-poika takaseinustalla.
Vissiin paha mieli, kun vaan rouvaskaisia mukamas kuvailin :)

 Nälkä...
Ikuinen nälkä :)
 
 Hagarkin päätti tulla keimailemaan kameran eteen..

Alkaakin taas olla se aika vuodesta kun sonnihuutokaupat lähestyvät.
Pitäisi meidänkin löytää apupoika Hagarille.
Hinnat parhaista sonneista tahtoo vain usein nousta aika korkeiksi..
Eipä me ollakkaan lähdetty parhaimmista kilpailemaan.
Ihan huippusonnia ei olla etsimässä. Meillä kun jälkikasvu menee pääasiassa teuraaksi.
Tärkeimpinä valintakriteereinä on pidetty pienen syntymäpainon periyttämistä ja hyvää päiväkasvua. 
Poikimaongelmia ei kyllä kaivattaisi liian suuren vasikan koon takia.
Uitettu koira... tai pikemminkin pesty.
Vaan ei auta pesu,
parturiin on poika pistettävä.
Sen verran on taas takkuuntunut turkki..