keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Vieroituksen aikaa

...Taas koitti vieroituspäivä... Tai oikeastaan se koitti jo viikko sitten, bloginpitäjä vaan on pikkaisen laiskanpuoleinen kirjoittelija :)
13 Vasikkaa ilmoitettiin välitykseen. mm. Barracuda, ja kaksoset Eko ja Boko.
Viime torstaina sitten A-tuottajien auto kaarsi pihaan noutamaan reppanoita :(
Kyytiin mahtuikin vain 11. Barracuda saikin lisäaikaa! Saa nähdä minkä painoinen on sitten kun seuraavaan kyytiin lähtee muutaman viikon kuluttua, on jo nyt aikamoinen koljatti.
Vaisu reppana sitten joutui luopumaan kaksosistaan. Seisoi niin allapäin masentuneena, kun ei vasuja tullutkaan imemään :(
Ja Selmalta lähti Elmo.. Selma töräytteli kaipaavia torviääniään monta päivää.
Vaikka täältä tuvasta on navetalle matkaa 50 metriä, kuului surkea karjunta sisälle asti.
Sydäntä särkevää aikaa.
Nyt on onneksi jo rauha maassa.
Joulukuulla taas uusi kidutus edessä...
Eko


perjantai 16. lokakuuta 2009

Emolehmien sorkanhoitoa

Typyn vuoro.
Pienen "rälläköinnin" jälkeen olo on ihmeen kepoinen..

Suvia moinen närkästytti, joutavaa töppösten sorkkimista :(
Ja niin ahistaa moiseen pieneen telineeseen sulloutuminen :(

Piinapenkissä pepitan töppönen hinataan ylös hoitoa varten. Pepita ei moisesta hätkähdä, tämä on koettu ennenkin :)



Välitysmokkeja

...Jaa-a, nyt sopii arvata, onko näiden välitys mokkipäiden isukki limousin vai hereford :)



Almu pieni..

" "Edessäni hämäräinen
tie.
Tuntemattomahan
tupaan vie.."

Kulta pieni Öö

"Et ole ikiunessa,
et ole poissa,
olet tuhat tuulta
metsiköissä"

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hämähäkkien yöllinen aherrus



Syksyn viimeisten niittojen jälkeen, jäi kone pihaan yöksi.
Aamusella oli koko laitos hennon seitin vallassa. On siinä hämähäkeillä ollut työn täyteinen yö :)

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kesää muistellen..

Vuono


Tintti poseeraa


Laitumen reunamilla



"Pojat, Uudis ja Amarillo"


"Kalliolla kukkulalla" Taulu ja Eldorado


torstai 1. lokakuuta 2009

Uudelle laitumelle



"Vielä on kesää jäljellä.." Vai miten lienee.. Aamulla oli jo kuuraa maassa ja vesi letkut jäässä.. Viikko sitten vielä päästettiin kakkoslauma uudelle laitumelle. Pian se koittaa aika ottaa elikot sisälle.
Tässä porukassa johtajana taitaa olla vielä suht' nuori Ursula. Hyvänä kakkosena uusia alueita tutkimassa Vadelma Valkosukka. Tosin sukat taitaa olla lähinnä ruskeat, koko kesän ulkona oleilemisen seurauksena.
Kova kolmikko Yy, Ää ja Öö jouduttiin erottamaan. Öölle noutaja tilattu :(. Todella sääli laittaa pois lupaava tosi hyvä luonteinen emohieho. Mutta minkäs teet.. Sen verran päässyt joku ilkimys puskemaan, ettei Ööstä emoksi enää ole. Piru kun tietäisi kuka sen on tehnyt!!! No, itkut ei auta, elämä on julmaa..

Pipsan huolen päivät


Huoli on kova kun vasu on vieroitettu :( Tämän alan rankimpia aikoja. Voihan sen hyvin kuvitella omalle kohdalle, miltä tuntuisi kun lapsi yht'äkkiä vietäisiin pois.. Onneksi tuska hellittää parissa päivässä. Ja mitähän siitä tulisi jos jättäisi vieroitukset tekemättä Pian sitä alkaisi navetan seinät repeilemään liitoksista ja emät kuihtuisi olemattomiin isojen ahnaiden vasikoiden takia. No, Pipsalla on nyt jo asiat hyvin. Vieroituksesta on jo sen verran aikaa että pahin on ohi. Nyt sitten vain keskitytään uuden vasun kantamiseen kohdun turvassa..


Kiitos Karjakko:)

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Bingbong




Vihdoin poiki Ung!
Kauan sitä saikin vahtia ja odotella. Sitten se rontti menee ja poikii ihan itse. Turhaa oli taas kaikki öiset vaellukset läpi pimeän ja kylmän pihamaan navetan rauhaan.. No saihan siitä tietenkin pientä happihyppelyä, mutta ehkä olisin kuitenkin pysytellyt mieluummin peiton alla lämpimässä.
No hyvä näin! Bingbong on nimensä veroinen, sukkela ja iloinen, parin päivän ikäinen. (tässä kuvissa tosin vasta vajaan vuorokauden).

Nyt koittikin sitten pieni huilitauko vahtimisen suhteen..
Myös Uuppa poiki tänään, ja itse sekin.. Yöllä seikkailin taas pimeässä tiuhaan tahtiin, koska Uuppa vihdoinkin näytti todella poikivalta. Oli levoton eikä märehtinyt. Puoli viideltä viimeisen kerran kävin katsomassa, eikä sitten enää uni silmään tullutkaan.. Tunnin kuluttua isäntä sitten vuorostaan hiihti pihatonperälle, ja siellähän olikin jo valmista. Äänestä kuulee jo ulos, milloin on vasikka syntynyt. Emällä on niin lempeä ääni ..

Nyt on sitten enää Uhemi poikimatta.. Siinä voikin mennä vielä pari viikkoa, joten muutamia ihanan rauhallisia (toivottavasti) öitä tiedossa :)

Tuubikäärin


Isännän tuubipötkötin.
Säästää aikalailla muovia verrattuna yksittäiskäärittyihin paaleihin
Hyvä vehje :)

lauantai 22. elokuuta 2009

...Pakoon!!!...



Joskus se on vaan parasta ottaa töppöset alleen... ihan vaan varulta...

Evil, Vilhelmiina ja Energia


Emon vierellä on niin turvallista, kun ukko häilää vaarallisen välähtelevän laatikon kanssa..

Evil ja Energia


Viikon ikäiset veikeä kaverukset. Kivaa kun on leikkikaveri, emät vaan ei aina tahdo pysyä menossa mukana ;)

Barrakuda ja emä Hulivili



torstai 20. elokuuta 2009

Vieroituksen tuskaa..


Tässäpä Batman!
Batmanin alkutaipaleen jo kirjoittelinkin alkuvuodesta..
Nyt koitti sitten eron päivä Batmanillekkin... Kolme sonnipoikaa lähti tänään välitykseen. Batmanin lisäksi Elmeri ja Eppu. Elmeri oltiinkin jo vieroitettu aikoja sitten. Tänään sitten aamulla saalistettiin toiset pojat. Isännällä on semmoinen pyydystyshäkki, joka kiinnitetään etukuormaimeen. Se sitten lasketaan pahaa aavistamattoman vasun päälle. Eppu tuli rauhallisesti, todella komea herefordpoika! Batman sitten pistikin vähän hanttiin..
No pojat saatiin viimein matkaan. Eppu tietysti rauhassa astui autoon, Batman ja varsinkin Elmeri vähemmän rauhassa ;)
Nyt sitten Jane-emä ja Uppa-emä itkee laitumella kuivia kyyneleitä lastensa perään :(
Elämä on julmaa.. mutta se jatkuu.

Upu


Vielä kesäkuvia...

Onpa jäänyt taas tämä kirjoittelu..
Tässä elokuun aikana poiki kaksi lehmää. Toinen, Upeija, karjui kuin heikkopäinen vasikan moksahdettua vihdoin pahnoille. Monta tuntia seurattiin navetan oven raosta. Lähellekun ei päästänyt. Vihdoin tuli vasikka puolitiehen, ja kun tuntui jumittuvan siihen, juoksi isäntä hätiin. Vaan Upeijakos siitä kimpaantui! Eipä ollut lähelle menemistä! No onneksi vasu siitä sujahti omin avuin pahnoille. Upeija vaan karjui ja viskoi vasukkaa turvallaan. Vähän se jännitti jättää pikkuinen oman onnensa nojaan, mutta meidän läsnäolo vaan pahenti tilannetta. No kyllä se emä siitä ajan kanssa rauhoittui, sai vain ensin koko laitumella olevan lauman huudollaan sekaisin!
Toinen, Vilhelmiina, poiki yksin. Tätä etukäteen jännitettiin.. On niin pienikokoinen emä. Evil voi hyvin ja hyvä emä Vilhelmiina ehdottomasti on!
Täytyisi käydä kuvaamassa pikkuisia ennenkuin kovin kasvavat :)
Vielä pari lemmua valvottaa öisin. Utareet on paisuneet jo valtaviksi, eivät vain meinaa poikia.. No jospa tässä vielä viikon jaksaisi navetalla ravata, niin eikai ne kauempaa voi vasujaan pantata.. ...on vaan niin pimeää öisin...ja ne karhut pyörii lähistöllä... :s

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Vilma


Vilma se on aina yhtä kuvauksellinen. :)

Laitumen rauhaa


Taas vaihdettiin päälauma uudelle laitumelle metsänreunaan. Täältä löytyy vähän varjoakin kuumiksi kesä päiviksi.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Jaloitteluaitaus


Vielä parempaa kuvaa jaloitteluaitauksesta..
Tähän aitaukseen jätettiin pian poikivat, sekä teuraaksi menevät emot. Tosin nämäkin siirrettiin myöhemmin omalle pikku laitumelle, ja aitausta käytetään vain lähinnä vasikoiden vieroitukseen ennen välitykseen lähtöä.
Laitumilta pitäisi myös saada kuvaa, kunhan kamera jossakin välissä sinne asti suostuisi kävelemään..

Nyt pelottaa...

Ihan hiiveästi pelottaa Vilman pikkuvasua.. Ja taitaa pelottaa Vilmaakin..
Vilma jo päästettiin oikein kunnon laitumelle, mutta vasikka -reppana oli niin säikky että hyppi seinille ja lankojen läpi välittömästi. Otettiin sitte takas sisälle ja jaloitteluaitaukseen päädyttiin. Tosin Vilmalle taitaa noutaja tulla syksyllä kun ei sonnin laitumelle päässytkään :(
Hyvin huomasi vasikoista eron rotuun nähden.. Herefordin jälkeläiset ei turhia säikkyneet laitumelle pääsyn yhteydessä, kun taas Limousinin vasikat oli oikeita kaistapäitä, ja langat soi..
Ei tosin kaikki, mutta selvä ero kyllä oli huomattavissa rauhallisuudessa.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Heidiä kaivaten..

Voi voi.. Eipä olisi uskonut kun Heidistä viimeksi kirjoittelin..
Reppana vain kuihtui ja väsyi.. Ei viimein enää päässyt ylös. Käänneltiin, syötettiin, juteltiin, juotettiin, paijattiin ja jopa hierottiin . Liinoilla nostettiin laitumelle jotta olisi parempi alusta yrittää ylös. No ruokahalut sentään oli tallella. Toinen vielä roikkui liinojen varassa, kun jo hamusi vihreää ruohoa laitumelta. Taas jatkettiin juottamista, kääntelyä.. Yritti jopa välillä noustakkin, mutta kun ei niin ei. Jalat vaan eivät kantaneet.
Viimeisiä jauhoja ja vesiä juotin ja itkien hyvästelin yhden parhaista emoista.
No, nyt on Heidi päässyt vihreille laitumille rauhaan. Ainakin uskon niin.
Heidiltä jäi pieni lehmä vasikka, Eili. Sohvi onneksi taas otti toisen orvon "siipiensä suojaan".
Saa nähdä jääkö Eili meille lehmäksi, ainakin hyvästä emästä ja sonnista periytyy..
Aika näyttää..

torstai 4. kesäkuuta 2009


Herefordeja kerrakseen. Oikein perhepotretti!
Vasemmalta iskä Uudis, äiskä Upu, pikkuvesseli, ja mummu Suppu. Näilläkin sankareilla koko ketta omassa käytössä. Ketta kun on suunniteltu noin 8:lle emälle ja vasikalle.

Heidi


Heidi pääsi yksityiskarsinaan. Rappana oli kovilla yhteiskarsinassa.. Kiltti emä kun antoi jokaisen vasikan imeä. No tästähän Heidi reppana kärsi ja laihtui laihtumistaan.. Nyt on hyvät oltavat! Ukko tai akka tuo joka aamu ja ilta jauhosangon, jotta saisi poloinen hieman lihaa luittensa päälle. Karsinasta on myös käynti pihalle omaan yksityis aitaukseen. Luksusta vai mitä!
Vasikkakin saa samalla hieman hemmottelua ja tottuu paremmin ihmisiin.
Tosin ei tätä herkkua varmaan kokokesää kestä. Mikäli Heidi hyvin tästä piristyy ja vankistuu, niin pääsee sitten toisten mukaan yhteiselle laitumelle sonnipojan tykö.
Tätä luksustilaa tarvittaisiin hiehonraakileille, joita ei vielä voi sonnille laittaa.
Luomuun kun siirryttiin, pitää nyt kaikkien elukoiden päästä ulos koko laidunkauden ajan. Siinä sitä järjestelyä piisaa :)

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Musta viikko



Kirjoitellanpa hieman "mustasta viikosta".
Pari viikkoa sitten päätti Solu poikia. Hienosti poiki itse, isokokoinen limousin. Vasikka pirteä ja emä hyvässä kunnossa. Kaikki näytti olevan ok.
Parin tunnin kuluttua menee isäntä poistamaan lantaa navetalta ja löytää Solun kuolleena. Solu makaa lantakäytävällä silmät sepposen selällään. Ihmetellään ja hirvitellään tapahtumaa. No kuolinsyy selviää isännän vedettyä Solun maalliset jäänteet ulos. On reppana tukehtunut omiin jälkeisiinsä.
Loppuilta vierähtääkin pikkuvasikan parissa. Ei ole tietoa kerkesikö pikkuinen imeä emäänsä. Pullon kanssa jahdataan ja yritetään saada syömään, mutta kun ei maistu niin ei! Sitten pitäisi vielä löytää emä joka alkaisi hoitamaan orpoa Balladia. Sohvi olisi mainio vaihtoehto, ja ainoa joka ei puske pikkuista. Ajan ollen Sohvi hyväksyykin pikkuisen, vaikka ei niin kauhean "äidillinen"olekaan.. Ja olihan se pikkuinen kerennyt omaakin emäänsä syömään, niin on meinaan vikkelä vesseli ;)

No jonkunen päivä tapahtumasta poikii Piski yöllä, ja vasikka tietenkin takaperin...
Aikansa kestää ennenkuin saadaan otus metsästettyä kiinni ja aletaan vetämään. On vaan niin jumissa, että kun viimein saadaan vasu pihalle niin on jo pikkukaveri luovuttanut..

Samaan kyytiin lähtivät Solu ja pikkuinen enkelivasikka :(

Nämä on näitä aikoja kun kaikki tuntuu menevän pieleen..
Samoihin aikoihin juotettiin letkulla kuukauden ikäistä ripuloivaa vasikkaa useita päiviä. Pahimmillaan ei vasu jaksanut jaloillaan pysyä, ja viltillä kävin peittelemässä pikkupotilasta. Liekkö apu tullut kuitenkin ajoissa, sillä lääke kuurilla ja ahkeralla juottamisella saatiin pikkuinen viimein virkoamaan :)

Nyt alkaa laidunaika lähestyä, ja päivät ovat työn täyteisiä..

Palaillaan asiaan taas kun saan läppärinkannen seuraavan kerran avattua ;)

ps. Kuvassa on Vilhelmiina, jonka odotetaan poikivan elokuulla..

torstai 14. toukokuuta 2009

Haaveillen..


Tämä pikkukaveri on 3 päivää vanha ja vielä nimetön. Erikoinen persoona.. Nöpönenä on vallannut oman paikkansa lantakäytävän nurkasta kuivilta pahnoilta. Aivan mahtava paikkavalinta, sillä sieltä se pikkuinen katselee päivät pitkät oven alta ulos. Niin on vielä pieni, että kun siinä makailee on kuin pihalla olisi. Tuuli tuntuu ihanan viileältä pienessä nenänpäässä. Hyvin on hiljainen tämä pikkuinen, toivottavasti kuitenkin olisi ihan kunnossa. Kyllähän joskus on ollut ennenkin näin rauhallisia vasuja, yleensä vaan tahtovat pomppia ja hyppiä heti kun jalat kantaa. Nimi pitäisi löytää tälle pojalle. Elvis oli harkinnassa, mutta liekö oikea valinta kuitenkaan näin hiljaiselle haaveilijalle...

Rauhalan Amarillo

Elikkäns tässä sitten esittäytyy uusin asukkaamme siitos-sonni Rauhalan Amarillo.
Poika tuli meille rauhallisesti seitsemältä aamulla. Tämä poika ei tunnu liikoja hötkyilevän. Mukavan oloinen kaveri. Odotellaan vain kesää jolloin laitumet kutsuu...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Elämä tilalla jatkuu...

Hyvin on ollut vasikkapitoista aikaa.. Tässä kuvassa Mari-vanhus ja ei niin kovin vanha Eki.
Monenlaista sattumaa tapahtunut.. On ollut äkäistä emää, kilttiä emää, virheasentoa ja vaikkas mitä.

Aika mukava tilanne oli Ussakan poikiminen. Ei ollut Ussakan Basso vasikka kuin parin minuutin ikäinen, kun isäntä veti sen makuulla emän utareelle, ja heti lähti kone käyntiin. Ihme juttu kuinka erilaisia vastasyntyneet vasikat ovatkaan. Toinen ei tajua imemisestä tuon taivaallista, ja toinen imis sitten ihan mitä vaan..

Olipa tässä eilen jonkinlainen täpärä tilannekkin.. Olin yksikseni kotosalla, kun isäntä oli pellolla.
Taisapa päätti poikia just silloin.. Seurailin tilannetta ja soitin isäntää apuun. No apu nyt ei ihan salamana kerennyt kilometrien päästä.. Töppöset syntyy.. pää syntyy.. puoleen väliin tulee ihan mukavan oloisesti, mutta sittenpä emä tuumaakin että se on siinä ja lopettaa työntelyn! Vähänaikaa siinä odottelen, mutta apuunhan sitä on mentävä. Kiskon, mutta kädet ei pidä, joten haen hanskat portin takaa. Silläaikaa ovat muut ketan emät ajaneet poikivan pystyyn. Vasikka roikkuu lantiostaan.. Juoksen taas apuun kiskomaan kun yht'äkkiä huomaa toisen emän tulevan puhisten kohti. Just kerkeän alta pois. Portin takaa sitten päivittelen jotta ny se vasu kuoli siihen, mutta tuonne en enää uskalla mennä.
No onneksi vasikka pulahtaa viimein ulos, ja kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Eikä mene kuin muutama minuutti kun jo pää on pystyssä. Ihmeellisen sitkeitä jotkut otukset..
Ja tuleehan niitä apujoukkojakin, pikkasen vain myöhässä.. :)

Jep.
Ensiyönä pitäisi saapua uuden siitos-sonnimme. Eli taitaa tämäkin yö mennä valvomiseksi..
Kuvailen sitten huomenna Amarillo-poikaa, ja kirjoittelen taas kun kerkeilen ;)

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Barrakuda


Hulivilin punnerruksen tulos, Barrakuda. Rodultaan hereford, emän puolelta löytyy myös charolaista josta tämä kaunis väritys. Tämä lumipalleroinen on myös sonni. Ihmeen paljon tullut sonneja 25:stä vasikasta 17 sonneja!



Aikaa on taas kulunut luvattoman paljon viimeisimmästä kirjoituksesta...

Pikkasen meinannut kiirettä pitää.

Reilu viikko sitten päättyi surusilmä Ampiaisen tie ;C. Reppanan jalka ei ottanut parantuakseen.
Kolmella töppösellä kulki aikansa, eikä se paljon kyllä tuntunut Ampparia vaivaavan. Mutta varmaan olisi ongelmia tullut, kun painoakin olisi lisää kertynyt.
Joka yö, kun navetalla kävin, juttelin Ampparille. Toinen kuunteli aina korvat höröllä.. Kyllä vaikeaa oli viimeisellä käynnillä.. Ja vaikea oli aamu jolloin teurastaja ajoi pihaan, itkua ei pystynyt pidättelemään..
Oikea päätöshän se oli, mutta näin eläinrakkaana ihmisenä se ero ottaa koville..
Näin se pitäisi saada liha taloon, ettei eläin parkoja tarvitsisi kuljetuksilla ja teurastamoilla rääkätä.

No mutta surut sikseen.

Vasikoita on tullut kovalla ryminällä :) Parhaana päivänä syntyi 4 vasikkaa, mukana kaksoset.
Vaisu yllätti iloisesti täräyttämällä kerralla kaksi sonnin mokkeloa. Toinen syntyi itsestään, ja toinen oli tietenkin takaperin, joten vähän jouduttiin auttamaan. Eko ja Boko on hyvässä hoidossa! Vaisu menetti viimevuonna oman vasikkansa, mutta sai hoitaakseen toisen lehmän vasikan, jonka emän jouduimme poistamaan. Vaisu nyt hoitaisikin vaikka kaikki vasikat ;)

lauantai 4. huhtikuuta 2009


Luin tässä muutama päivä sitten uutisen, jossa kerrottiin nuorisojoukon pahoinpidelleen vammaista nuorta useaan otteeseen. Väkivalta oli todella raakaa, ja viimeinen kerta olikin jo murhan yritys. Näiden nuorten miesten mielestä uhrilla ei ollut ihmisarvoa vammaisuutensa vuoksi, joten he eivät ilmeisesti nähneet mitään väärää teoissaan.
Jutun luettuani mietin mikä todellinen peto ihminen voi olla, eihän mikään eläin tee vastaavaa? Vai tekeekö?
Kyllä se osaa eläinkin olla julma, ja ihan ilman syytä.. Kuvassa oleva Selma on uhrista hyvä esimerkki.
Isäntä päätti siirtää Selman viereiseen kettaan, koska selma ei silloin ollut vielä poikinut. Toiset Selman ketassa olivat jo poikineet, ja näin ollen saivat parempaa rehua. Ennen poikimistahan lehmä kannattaa pitää hiukka huonommalla rehulla, jottei vasikka kasva liikaa ja vaikeuta poikimista. No asiaan.. Eli siirsimme Selman viereiseen isoon kettaan. Välittömästi alkoi nujakka. Lähes koko porukka oli Selman kimpussa, kaatoivat maahan ja puskivat porukalla. Miten lie olisi käynyt, ellei isäntä olisi kerennyt hätiin. Selma pääsi takaisin omaan kettaansa pitkä naarmu kyljessään. Lähtipä siinä rytäkässä reppanalta hammaskin..
No, pahimmat riitapukarit lähtivät viimeiselle matkalleen vähän tämän jälkeen. Luulimmekin että nyt ainakin tilaa riittää, ja ehkä Selma nyt saisi olla rauhassa, ja kokeilimme siirtoa uudelleen.. Niinpä niin.. Välittömästi kaadettiin jälleen Selma, ja rinki kerääntyi Selman ympärille valmiina puskemaan uhriaan. Jälleen oli isäntä paikalla, ja takaisin pääsi Selma poikineiden kettaan. Ihme juttu, miksi Selmaa näin vainottiin? Suurin osa näistä riitapukareista ovat ennen olleet aivan rauhallisia ja sopuisia. Oliko tähän syynä valkoinen väri vai mikä?
No hieman tapahtuman jälkeen yöllisellä tarkastuksella kummastelin Selmaa.. Oli poikivan oloinen, mutta utareita ei oikein nimeksikään..Ei kai vaan saanut ottelussa niin pahaa tälliä että kesken tekee.. No aamulla oli selma sitten kuitenkin poikinut virkeän vasikan, ja olihan niitä utareitakin tullut sen verran että vasu siitä maitonsa saa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

perjantai 3. huhtikuuta 2009


Tällainen karautti meidän pihaan tänä aamuna kello puoli seitsemän. Isännän uusin hankinta, tuliterä Deutsi. Nythän se sitten pitäisi käydä työnteko kuin leikkiä vain ;) Kylläpä se oli jo aikakin.. Toimitus luvattiin joulukuulle 2008.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Tässä näyttäytyy Emilia. Syntynyt 15.3. Emilialla on tosi nastaa jytkää yhdessä Bongon, Bobon ja Ernestin kanssa. Vielä tilaakin piisaa, koko ketta käytössä. Bongo taitaa olla tästä porukasta se kovin pomppija, niinkuin jo nimikin kertoo. :)
Emilia on tämän jengin ainut typykkä, mutta tämä typy näyttääkin pitkää kieltä kaikille jotka vähääkään epäilevät hänen voimiaan jätkäsakissa.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kello 5.30. Tämän yön toinen visiitti pihattoon..

Vinga vaikuttaa kipeältä, mutta muuta ei vielä tapahdu. Käperryn takaisin peiton alle kuuntelemaan kolmevuotiaan tuhinaa..
Tunnin kuluttua isäntä herää, ja käy navetassa. Pistää Vingan erilleen muista, jotta saa poikia rauhassa. Sorkat jo näkyy. Kai sinne minunkin on raahauduttava silmät ristissä. Yö unta taas kolme tuntia takana..
Rämmin läpi lumisen taipaleen jälleen pihattoon haukottelemaan.
Pian tulee appiukkokin varulta, mikäli vetoapua tarvitaan. Tällaisesta hentoisesta naisihmisestä kun ei paljon vetoapua tiukan paikan tullen ole.. Sorkat näyttäisi isoilta.
Vinga heittää pötkölleen puhtaille oljille, ja alkaa punnertamaan. Isäntä laittaa vasun sorkkiin vetoketjut ja vetää avuksi. Vasikka tulee hyvin, ei olisi apua tainnut edes kaivata.
Puoli kahdeksan jälkeen päästään kahvin keittoon..
Niin se alkoi tämä päivä, silmät ristissä, mutta hyvillä mielin =)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009


Tässäpä eilispäivän tulos. Vielä nimetön pikku-heppu. Emon, Yllätyksen, katseesta voi huomata pientä ylpeyttä saavutuksesta. Hienosti jaksoi ensikertalainen Yllätys pakertaa jälkikasvunsa maailmaan. Tosin jälkikasvu ei taida tässä vaiheessa vielä maailmasta paljoa piitata. Hauska heppu tämä pikkuinen.. Harjoitteli imemistä, eli imi ilmaa ennenkuin utareelle hakeutui. Harmi kun en ollut sitä näkemässä itse :) Jahka tässä yön yli huilaa ja pötköttelee, niin eiköhän sitä jo huomenissa paria hyppyaskelta tohtisi kokeilla. Kovasti jo viereisestä ketasta Eppu, Batman ja muut pikkuvasut tutkailivat portin läpi uutta tulokasta. Pian sitä pääsee leikkimään!!