torstai 15. huhtikuuta 2010

Päivä jona Aamusta tuli lehmä.


Päivä alkoi rauhallisesti, niinkuin päivät yleensä tapaavat alkaakin. Pihaton katon valokatteet siivilöivät auringon valon kultaisiksi neliöiksi tuoksuville pahnoille. Raottelen väsyneitä silmiäni ja mietin, joko isäntä tai lomittaja pian tulisi jakamaan sapuskaa. Mutta.. jokin on pielessä. Kunnolla herättyäni huomaan pienoista kipristelyä masun seudulla. Olenkohan tulossa kipeäksi?
Viimein isäntä tulee aamukäynnille. Silmäilee hetken meitä, kunnes pysähtyy minuun!!! Yhdessä lomittajan kanssa tulevat hätistämään minua eristykseen. Minä en halua sinne, mutta isäntää on toteltava.. Allapäin alistun kohtalooni. Kai minä sitten olen sairas. Masukipristelykin vain pahenee...
No pian on ruoka-aika. Jotain hyvää seuraa eristyksestä. Saan rauhassa syödä masuni pullolleen.
Sitten lepäilemään kaikessa rauhassa puhtoisille pehkuille.
Mutta kipu ei hellitä, vaan pahenee...
Aikani kipristeltyäni minua alkaa kakittamaan. Nousen ylös ja koitan saada kakittua, mutta kakka ei tule. Viimein punnerrettuani aikani jotain tulee, kummallinen pallo. Olenkohan vahingossa syönyt isännän lasten ilmapallon?
Nyt helpotti hetkeksi...kunnes kakkahätä vain kovenee! Menen uudelleen makuulle, sorkat eivät tahdo kantaa. Koitan ponnistaa "MUUUU, TULKAA JOKU APUUUUN!!! "
Isäntäkin vain seuraa vierestä, tee nyt jotain!!!
Viimein kakka tulee. Mutta mitä ihmettä!!! Ei se noin iso ennen ole ollut!!! Hypähdän sorkilleni ja painelen perimmäiseen nurkkaan piiloon. Mutta ei siinä vielä kaikki. KAKKA LIIKKUU!!! MUUUU!!! Sitä on pakko mennä vähän tökkimään turvalla. Nyt se liikkuu lisää, ja sillä on pää! Nyt minä kyllä huudan ja kovaa !!!!!!
Tämähän on... tämähän on.. elävä? Samanlainen kuin kaverillani Yy:llä. Se seuraa Yy:tä joka paikkaan ja imee Yy:stä maitoa. Yy kertoi minulle sen olevan vasikka. Sainko minäkin ikioman vasikan? Täytyy kyllä vähän tökkiä turvalla varulta vielä lisää... On se vasikka!!! Minusta tuli ihan oikea emo!

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Varpushaukka vieraisilla

(kuva kopioitu netin ihmeellisestä maailmasta)

Pihatossamme on kuulunut lähes jatkuva sirkutus, varsinkin näin keväällä. Varpuset ovat havainneet sen hyväksi suojaisaksi ja turvalliseksi paikaksi pesiä. Muutamia linnunpoikasia on noukittu ruokintakäytävältä, niiden tippuessa pesästään kylmään betoniin. Aikoinaan viriteltiin pihattoon muovihaukkoja. Eipä ollut moisista varpuskarkottimiksi. Isäntä osti pari karkotinta, joista kuuluu petolinnun ääniä. Mutta huomasivatpa varpuset nämänkin vekottimet vaarattomiksi...
No, eilen isännän mennessä pihattoon, oli varpusten liverrys kaikonnut!!! Kattokannattimilla ikkunan ääressä istui oikea varpushaukka!! Mistä lie mokoma päässyt sisälle. Kyllä aito on aina aito. Sen tietää varpunenkin nahoissaan... jaa no höyhenissään. Vielä aamulla istua kökkäsi haukka asemissa, mutta tais päästä vapauteen emojen ruokinnan yhteydessä. Jokohan on varpuset huokaisseet helpotuksesta, ja kömpineet esiin piiloistaan laulamaan "pahaa haukkaa ken pelkäisi, pelkäisi, pelkäisi..."

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Niin se alkoi uusi poikimakausi..


Pitkän hiljaiselon jälkeen taas tapahtuu..
Poikimiset aloitti tälläkertaa Tattari. Eipä mennyt ihan ongelmitta tämäkään avaus.. Tattari kun ei viitsinyt tehdä mitään jotta vasikka olisi ulos päässyt. Miesvoimin joutuivat kiskomaan vasikan elämään. No loppu hyvin kaikki hyvin. Haitari voi hyvin. Samoin emänsä :)

Tässä kuvassa taasen on kakkosena punnertanut Suppu ja vasikkansa Huppu. Huppu on niin olematon kirppu kuin olla voi. Painoa arviolta alle 30kg! No pääsi emo ainakin helpolla.. Vai miten lie, huoli on vasukasta kova. Kokoajan pitää hoitaa ja olla nuolemassa. Suppu kyllä onkin emoista parhaimpia. Kun kävin kuvaamassa Huppua, tuli jokaiseen kuvaan mukaan Supun kieli XD.

Vielä on monta jäljellä...jännitystä piisaa :)