tiistai 20. syyskuuta 2011

Touhuilua ja tunnustus

 Voi, voi.. 
Taas on tovi vierähtänyt edellisestä raapustuksesta..
Jotenkin ne päivät menee.. en tiedä minne.
Osallisena tähän kirjoittelun vähyyteen lienee vilkas tyttäreni, joka on keksinyt itselleen korokkeen jotta ylettyy paremmin painelemaan äiteen läppärin nappuloita.

Pojan kanssa kylvämämme auringonkukat ilahduttavat meitä loistollaan.
Vaikka ilma usein onkin sateinen ja harmaa, antaa nämä rakkaudella kylvetyt kukkaset hieman auringonpaistetta päiviimme.

 Päivät ovat kuluneet myös mehun keittelyssä.
Pakastearkku alkaa olla täynnä mansikka, mustikka, herukka, puolukka sekä omenamehuja.
Kivahan näitä on keitellä, ja maistuvatkin kun vain on sopivasti sokeria.

Möllikkäpuolelle ei kuulu juurikaan kummia.
Laitumet alkavat olla ei-kuvattavassa kunnossa jatkuvien sateiden takia.
Onneksi pääsevät elikot pikapuoliin sisätiloihin.

Karjakko muisti minua ihanalla tunnustuksella.
Oikein paljon kiitoksia siitä.
Valitettavasti en kerkeä vastailemaan kysymyksiin enkä laittamaan tunnustusta eteenpäin..
täystuho lähestyy näppäimiä..
Mukavaa syksyä kaikille lukijoille ♥

torstai 11. elokuuta 2011

Haaste

Kiitos Maya
Vastauksia kysymyksiin,

Eli minne tahtoisin matkustaa, jos se olisi viimeinen matkani?
Tämä onkin vaikeaa, ehkä haluaisin matkustaa syvemmälle itseeni ja oppia tuntemaan itseni paremmin. Tahtoisin tietää mahdollisista aiemmista elämistä, olenko joskus elänyt siellä jo menneessä ajassa. Kysymyksellä ei vaan taideta tällä kertaa tarkoittaa mitä tahansa matkaa, vaan jotakin paikkaa. Ehkä haluaisin käydä siperiassa. Jotenkin kiehtova paikka kaikessa karuudessan.

Ja lempivärini?
Olisiko se musta, valkoinen.. ehkä sitten se valkoinen.
Lempi ruoka?
Lasagne, suklaaleivokset..tuoreet sämpylät, raparperi-mansikka kiisseli..
Tässäpä minun vastaukseni.
Tämä tunnustus taitaa lähes kaikilla jo ollakin, mutta jos joku ei ole haastetta saanut, niin käyppä kopsaamassa :)

tiistai 9. elokuuta 2011

Eläintenpidon varjopuoli

 En ole hyvä tässä,
suren liikaa.
Pieni elämä katkeaa liian lyhyeen.
Ei ole helppoa tehdä viimeistä päätöstä toisen elämästä.
Ei tunnu hyvältä kun ei mikään auta,
vaan näkee viattoman eläimen kärsivän.
 Tämä surullinen varjopuoli astuu silloin tällöin
jokaisen eläiten pitäjän eteen.
Toiset osaavat suhtautua asiaan paremmin,
minulle luopuminen on aina ollut vaikeaa.
Ehkä ala on minulle väärä..
Ehkä en ole oppinut vielä tarpeeksi kovaksi.
Lohduttavaa on ainoastaan se, 
ettei pienen enää tarvitse kärsiä.
Silti aina tulee mieleen, 
olisiko jotain voinut vielä tehdä?
Vaikka tiedän että ratkaisu oli oikea.

Hyvää matkaa sonnipoika Ihmemies.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Emotilan kesäkuulumisia

 Hmm.. hiljaista on ollut, nimittäin bloginpäivityksen suhteen... Hyi minua..
Pari viikkoa sitten meille muutti uusi sonnipoika.
Joten saanko esitellä P.R.Hagar!
Jos meidän Henkselipoika onkin ulkonäöltään hieman "tyttömäisen" siro,
on Hagar kyllä mielestäni ihan sonnivartaloinen.
Jos kuitenkin totta puhutaan, Hagarin "mylvintä" on kyllä kaukana sonnimaisuudesta.
Ääni lähinnä kuulostaa kissan ja lampaan yhdistelmä määkimiseltä.
Onneksi äänellä ei tällä kertaa olekaan merkitystä..
 Hagar tuntuu olevan luonteeltaankin leppoisa. Antoi minunkin rapsutella itseään ensitapaamisella. Uppa-lehmä vieressä, ei vain tykännyt että poikakaveriin kajottiin..

 Muutamia viikkoja sitten poikivat Suppu ja Uuppa.
Tässä Uuppa-emon vierellä oma vasu Ippuli, sekä Supun vasu Ippu.

 Uppa on yksi niitä hyviä emoja. Kiltti hoitajalleen, ja huolehtivainen jälkikasvustaan.

...Ja vielä Suppu!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

perjantai 27. toukokuuta 2011

Inttiä hiukoo

Oli ihan pakko heti laittaa tämä kuva tänne, kun sen isännän puhelimelta sain.
Tintin vasukka Intti ei vielä pysy töppösillään,
onhan pikkuinen tässä vain muutaman minuutin ikäinen.
Nälkä vaan on hirmuinen, joten mitäpä väliä niillä töppösillä nyt on..

tiistai 24. toukokuuta 2011

Eetu eläinlääkärillä

 Eetu-Epeli kävi tänään eläinlääkärillä.
Oli varattu aika karvojen leikkuuseen, ja samalla ultrattiin
virtsakivien tilanne.
Poikaa nolottaa kovin alaston olotila :(,
mutta pianhan se ohi menee..
 Pikkasen pelkäsin tuomiota,
ja niinhän se kävi että virtsakivet ovat uusineet :(
viime vuonna Eetu oli samaisen vaivan vuoksi leikkauspöydällä.
Nyt on sitten pojalla tiukka (ja kallis) ruokavalio.
Toivotaan että tällä jaksettaisiin mahdollisimman pitkään.
Uutta leikkausta tuskin enää tulee. Alkaa pojalla jo olla ikääkin.
Toivottavasti akan oma Epeli pysyy vielä mahdollisimman pitkään kunnossa ja luonamme.
Akan rakas uskollinen ystävä

perjantai 20. toukokuuta 2011

Saanko esitellä: HENKSELI

 Eilen meille tuli uusi astutus-sonni, Pirtinmäen Henkseli.
Kyllä tyttöjä kiinnosti uusi tulokas. Naamoja rivissä viereisissä ketoissa :)
Aika siro ja nättinaamainen poika.
Kiltiltäkin vaikutti.

 Typykät odottelee kärsimättöminä, että pääsisivät tutustumaan uuteen karpaasiin.

 Noniin.. pusi pusi ♥

Taidettiin hyväksyä, puolin ja toisin.
Pahoittelut huonosta kuvan laadusta,
joku kerta parempia kuvia.

Mukavaa viikonloppua!!!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Pihatossa

 Päivällä kävin pitkästä aikaa napsimassa kuvia mölliköistä.
Tässä Uppa, jolta katkaistiin sarvet jo aikoja sitten. Tyttö rauhoittui siitä kummasti.
Hyvä emä ♥

 Tässä kuvassa vasemmalta kurkkii Yy, ja valkoinen vasu on muistaakseni Iivana.

 ...Ja yksi parhaista, Suhina, ja vasikkansa Isoviha.
Suhina tekee aina jättivasikoita, joten tämä lehmävasikka joutuu lähtemään todennäköisesti välitykseen aikoinaan :( Söpöliini ♥

 Tässä viimeisin, vajaan viikon ikäinen Taulun vielä nimetön sonnivasikka.

 Taulu-emo ja "herra nimetön".

 Innokas pikkuemäntä antaa Ursulalle ruohonkortta purtavaksi.
Ursula ei vielä ole poikinut.

 Apulainen töissä ♥

tiistai 10. toukokuuta 2011

Minun maailmani

 Mennyttä aikaa,
ympärillämme.
Kadonneita haaveita,
unohdettuina.
Voi, älä koskaan anna minun unohtaa,
kauneutta, haavetta, toivoa.
 Minun maailmani,
täällä tänään.
Avoinna kaikelle.
Niin paljon voi mahtua sydämeen,
pieneenkin.
 Ystäväni uskollisimmat,
kanssani kuljette matkani.
Matkan sisimpääni,
matkan elämääni.
 Vielä on aikaa,
vielä on kauneutta jäljellä.
Elämässä, 
jonka niin helposti tuhoamme.
Anna viisautta,
Anna kärsivällisyyttä.
Auta oppimaan ystävyydestämme.
 Tiemme on mutkia täynnä,
tarvitsemme ystävää.
Joka opastaa,
näyttää tien kotiin.
 Meidän kauneutemme,
silmiemme edessä.
Auringon säteinä,
puiden lomassa.
 Karu totuus,
elämä.
Mutta mitä siinä näemme?
Se on katseestamme kiinni.
Menetyksiä, kärsimyksiä,
taipaleemme varrella.
Istu alas hetkeksi,
sure, itke, 
kuivaa kyyneleesi,
ja jatkaa matkaa.
Hymyillen.