Aurinkoinen kesäpäivä,

Jope ottaa lunkisti..

 Eetukaan ei jaksa riskata..

 Pullaa kellityttää.. 

 ..ja Pöpöä närkästyttää..

 Nippu ihmettelee muurahaisia.

 Vaan kurkataanko navettaan?

 Tänne kuuluu sitä samaa.

 Lehmiä ja vasikoita.

 Ja Supulla ikuinen nälkä.

 "Kukas tuolla kameran takana on?"

Kaunista viikonloppua ja 

kesän lämpöä!

♥

Kevättää

Aurinko paistaa päivä päivältä pidempään.
On kevättä ilmassa.
Linnut availevat ääntään pimeän talven jäljiltä.
Kissat viihtyvät ulkona pakkasesta huolimatta,
kunhan vain aurinkoa piisaa.
Kun maaliskuuhun päästään,
pääsee kevät kunnolla vapaaksi.

Tilalla elellään hiljaiseloa.
Tai no ei nyt kovin hiljaista ole.
Vasikoita vieroiteltiin, viimeisiä,
ja siitä taas pienimuotoinen haikea konsertti
kantautui..

Poikimakauteen vielä aikaa kuukauden
verran, sitten ei taas tekemistä puutu.

Pipari ja Pälli tutkiskelevat kuvassa
ruokohelpipaalin kelpoisuutta.
Meillä tämä on uusi tuttavuus.
Kuivikkeeksi isäntä osti näitä, ja
pian sitten pääsee lehmienkin testiin paalit.

Aurinkoista viikonloppua toivotellen..

Lumikissa

Kurkataas pihalle

Nämä vanhat ovet on sitten niin
kauniita ♥.
Ei nykyään osata enää..

Tätä ovea ei varmaan enää koskaan avata..
On unohtunut..

Ja ikkunat ♥
Vanhan tuvan vintti-ikkuna,
ikkuna menneeseen..

Tämä kuopan ovikin on
paha mennä avaamaan.
Itse kuoppakin romahtanut.

Kissoilla on tuolla penkin takana
ihan oma "ovi".

Tunneli, josta pääsee vanhan tuvan
eteiseen..



..syömään raksuja ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Karvanaamat kaapinpäällä ♥

Kuningatar valitsee aina parhaat paikat
makoiluun.
Vanhimman etuoikeus.

Piparia vähän pelottaa.. aina.
Joutava akka kun säikyttelee.

Pälli suuntaa katseet tulevaan.
Mahtaako suunnitella keväisiä hengailuretkiä
ilmojen lämmetessä..

Pullan ruokarauhaa häiritään..

"Mie en oo peto,
mie oon Pöpö"

Siinähän ne olikin jokahinen.

Leppoisaa viikonvaihdetta ♥

-Lumikissa-

Liian kylmää vaanimiseen..

Pakkanen on kirimässä.
Aamulla herätessä näytti mittari -17c ja nyt oli jo -19c.
Maisemat niin hyisen viluiset.

Valon ja varjon leikkiä
talvisessa maisemassa.

...Ja ainakin nyt oli jännittävä vaanimispaikka tyhjä,
liekö liian kylmää?
Tosin pari nuorempaa kattia vilahti pihalle
pakkasesta huolimatta, joten saattaa olla että
tällä hetkellä vaanimispaikassa kiiluu pari vaanivaa silmää..

Kuvat lintusista on huonoja,
ikkunan läpi otettuja.
Jos joku tunnistaa siitä huolimatta tämän maassa
syövän linnun, niin kertokaahan minullekkin :)

Ja tosiaan...
meillä on lintujen syömispaikka...
vai oliko se lintujensyömis paikka
olkkarin ikkunan alla.
Siellä myös tottakai on kissojen vaanimispaikka.

Joten yleensä siellä on näitä talitiaisia ja
sinitiaisia syömässä auringonkukansiemeniä..
..ja toisinaan kissoja syömässä tiaisia..
Luonnon kiertokulkua...

Kohti uutta vuotta

Pian vuosi vaihtuu,
uusi aika alkaa.
Kirpeät pakkaset,
lumipyryt.
Eikä aikaakaan
kun sateet vaihtuvat vedeksi,
luonnon uudeksi syntymäksi.

Vielä tassuja paleltaa,
vielä kaipaa lämpimään
karvakerät pienoiset.

Talvi.
Niin kaunista aikaa,
niin puhdasta.

Minä kiitän talvesta,
pakkasista, pyrystä.
Oman tuvan lämmöstä.
Pienistä elämän ihmeistä,
rakkahista :)

Kiitoksia kaikille lukijoille menneestä vuodesta.
Hyvää uuttavuotta!
t.Lumikissa

Kissahampurilainen

Yhdessä on paljon lämpimämpää... tuumii Pälli Nippu ja Pulla.

Pipari on luonteeltaan arempi, joten turvallinen pajukoppa on just hyvä.

Jope tykkää löhötä eteisessä...

Kissain hengailuhuone

Pöpö tsiikailee katonrajasta. Minä kun häädin kissapoloiset entisestä huoneestaan ahtaammalle tässä aikoja sitten, ja tein itselleni työhuoneen (joka nyt on täynnä...kaikenlaista.. :/ ).
Niin, kissat sitten joutuivat ahtaammalle. Nyt saivat katit meidän vanhat keittiönkaapit, ja näyttää kelpaavan kaapinpäällinen mainiosti oleskelutilaksi.

Ruokapaikatkin ovat yläilmoissa.

Täällä ylhäällä tuntee kattimokomat olonsa turvalliseksi.
Pälli, Pulla ja Pipari

Ja vanharouva kuningatar Nippu valitsi tietenkin parhaan kopan. Siinä voikin sitten möllöttää lähes koko talven.

Lumikissan lumisia turinoita

...Lumi tuli,
lumi suli,
ja taas sataa vaan...

Tämä emäntä tuppaa jättämään asiat välillä turhan viime tippaan... Niinkuin nyt vadelmien tukeminenkin. Aamulla herätessä, lumipyryä katsellessa, tuli sitten tämä asia mieleen. Isäntä joutui etsimään tukia, ja minä näpit jää köyttelin mokomat. Toivottavasti nyt kestävät lumen painon.
Aamulla tosiaan oli tienoo niin ihanan talvisen näköinen, mutta tytärtä iltapäiväunille pihalle viedessäni, tuntui ilma aivan keväiseltä. Ainut mitä jäin keväästä kaipaamaan, oli lintujen konsertti.
Pulla ja Pällikin paistattelivat auringossa auton katolla, masut pullollaan hiiriä.. ainakin pullalla. :)

Lehmät ovat sisällä, tottakai. Upalta poistettiin tosiaan ne sarvet. Lekuri rennosti vaan sahaili toisen aseet poies. Tosin puudutti tietty ensin. Uppa-reppana yritti vielä samana iltana möyhentää kanssa sisaria.. "miten se nyt ei oikein onnistunutkaan?". Meniköhän toiselta katu-uskottavuus?
Eilen lähti tuonelan autoon Pepita :( Aina se on yhtä ikävää, mutta pakkohan se on joskus luopua... Bye bye Pepita ja kiitos.

Tosi talvea odotellessa...

Kesä alkaa hiipumaan pikkuhiljaa syksyn koleisiin hampaisiin. Pääskyt kokoontuvat laumoihin ja jättävät pian rakkaat pesimäpaikkansa. Tänä syksynä ovatkin pääskyt keränneet laumaansa melkein pihapiirin sähkölangoille. Liekkö siihen syynä lehmien ruokkimat kärpäset, joista riittää syömistä lähes satapäiselle parvelle. Hyvää matkaa, tulettehan taas keväällä varmasti takaisin?

Lehmärintamalla ei kummenpaa. Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta poikimakauden suhteen. Onhan siitä jo aikaa kun viimeisin emoista poiki. Tänä vuonna ei menetetty yhtään vasikkaa poikimisissa. Olisiko tässä mahtanut olla apua isännän "mittatilauksena" tilaamasta kivennäisestä. Ainakin seleeniä saivat tarpeeksi. Ja ehkä sonnivalinnatkin nyt ovat kohdallaan. Angus hoitaa nuoret ja pienempi kokoiset, hereford "kokeneemmat" lehmät.
Vieläköhän herefordimme Uudis jaksaisi ensi kesän.. Navettaoloissa Uudis kerää ylleen aikamoisen läskikerroksen talven aikana, mutta ihmeesti ne läskit karisivat laitumella. Jonkinlainen juoksumattosysteemi navettaa Uudikselle voisi olla hyvä idea :)

Sateet!!!
Joo, kyllä oli taas laitumet kauniita sateiden jälkeen. Ja hajukin mitä maittavin. Jonkinlainen kohtuus sateiden kanssa olisi suotavaa, kun ei noita laitumia ihan yllin kyllin ole käytettävissä. Vaikka eipä varmaan kannata valittaa. Hyvä näin, kuitenkin.

Karhuja olen vähän jännittänyt, milloin eksyvät karjan sekaan. Aika lähellä havaintoja tehty. Alkaako kontioilta erämaat loppua, kun kovin tuttavallisiksi käyvät. No, tällähän saavat mekastaa, maalla, ja tuhoja tehdä, kunhan eivät vain satu kaupunkiin eksymään. Johan sitten lähdetään poliisivoimin luotiliivit päällä saalistamaan, ja kehotetaan ihmisiä pysymään sisällä ihan tv:n välityksellä. Täällä maalla se on vain laitettava pienet koululaiset tien varteen aamuisin pimeässä koulukyytiä odottamaan.

Meidän rakas villakoirasekoituksemme Eetu sitten joutuu leikkaukseen virtsakivien takia :( Kauan asiaa pähkäiltyäni päädyin leikkauksen kannalle. Toivottavasti leikkaus sujuisi hyvin, ja saisi uskollinen ystävämme vielä useita vuosia kanssamme taivaltaa.

Yllä olevassa kuvassa makoilee pihakeinun päällä vanha-rouva Nippu. Kissoja pihapiirissä viimeaikoina on vilistänyt vain neljä. Pälli kun on edelleen jossakin jännittävässä paikassa ominpäin hengailemassa. Kunhan vain osaisi hengailla sieltä takaisin kotiin ennen pakkasia.

Kauniita syysilmoja odotellessa..

Isännän uusin hankinta

Kun edellinen paalikärry sanoi sopimuksensa irti, tuli aika hankkia uusi.
Kyllähän sitä jo kerettiin noituakkin, kun ei tahtonut paalit silppuuntua. Jumissa oli jatkuvasti mokoma. Jospa tämä nyt sitten toimii paremmin.
Muuten on tilalla ollut rauhallista. Isäntä yrittää syöttää lehmäparoille pahnoja, kun meinaavat liiaksi päästä pyöristymään. Eipä vain oikein tahdo maistua. Uudiksen mahtavaa tankkimaista vartaloa tosin on saatu pikkaisen solakoitumaan. On pojalla sitten ehkä vielä toiveita päästä kesällä laitumelle töihin.
Lehmävasikoista on valittu muutamia itselle jääviä lupaavan oloisia emonalkuja. Tosin aikahan sen sitten näyttää, moniko niistä lehmäksi asti jää. Vähän kun vielä kasvavat alkaa luonnekkin paremmin tulla esille. Vielä tuntuvat kaikki valitut leppoisen oloisilta.Pälli vielä varmistaa, että kaikki osat ovat kohdallaan.

Leppoisaa poikimakautta odotellessa...