sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Musta viikko



Kirjoitellanpa hieman "mustasta viikosta".
Pari viikkoa sitten päätti Solu poikia. Hienosti poiki itse, isokokoinen limousin. Vasikka pirteä ja emä hyvässä kunnossa. Kaikki näytti olevan ok.
Parin tunnin kuluttua menee isäntä poistamaan lantaa navetalta ja löytää Solun kuolleena. Solu makaa lantakäytävällä silmät sepposen selällään. Ihmetellään ja hirvitellään tapahtumaa. No kuolinsyy selviää isännän vedettyä Solun maalliset jäänteet ulos. On reppana tukehtunut omiin jälkeisiinsä.
Loppuilta vierähtääkin pikkuvasikan parissa. Ei ole tietoa kerkesikö pikkuinen imeä emäänsä. Pullon kanssa jahdataan ja yritetään saada syömään, mutta kun ei maistu niin ei! Sitten pitäisi vielä löytää emä joka alkaisi hoitamaan orpoa Balladia. Sohvi olisi mainio vaihtoehto, ja ainoa joka ei puske pikkuista. Ajan ollen Sohvi hyväksyykin pikkuisen, vaikka ei niin kauhean "äidillinen"olekaan.. Ja olihan se pikkuinen kerennyt omaakin emäänsä syömään, niin on meinaan vikkelä vesseli ;)

No jonkunen päivä tapahtumasta poikii Piski yöllä, ja vasikka tietenkin takaperin...
Aikansa kestää ennenkuin saadaan otus metsästettyä kiinni ja aletaan vetämään. On vaan niin jumissa, että kun viimein saadaan vasu pihalle niin on jo pikkukaveri luovuttanut..

Samaan kyytiin lähtivät Solu ja pikkuinen enkelivasikka :(

Nämä on näitä aikoja kun kaikki tuntuu menevän pieleen..
Samoihin aikoihin juotettiin letkulla kuukauden ikäistä ripuloivaa vasikkaa useita päiviä. Pahimmillaan ei vasu jaksanut jaloillaan pysyä, ja viltillä kävin peittelemässä pikkupotilasta. Liekkö apu tullut kuitenkin ajoissa, sillä lääke kuurilla ja ahkeralla juottamisella saatiin pikkuinen viimein virkoamaan :)

Nyt alkaa laidunaika lähestyä, ja päivät ovat työn täyteisiä..

Palaillaan asiaan taas kun saan läppärinkannen seuraavan kerran avattua ;)

ps. Kuvassa on Vilhelmiina, jonka odotetaan poikivan elokuulla..

torstai 14. toukokuuta 2009

Haaveillen..


Tämä pikkukaveri on 3 päivää vanha ja vielä nimetön. Erikoinen persoona.. Nöpönenä on vallannut oman paikkansa lantakäytävän nurkasta kuivilta pahnoilta. Aivan mahtava paikkavalinta, sillä sieltä se pikkuinen katselee päivät pitkät oven alta ulos. Niin on vielä pieni, että kun siinä makailee on kuin pihalla olisi. Tuuli tuntuu ihanan viileältä pienessä nenänpäässä. Hyvin on hiljainen tämä pikkuinen, toivottavasti kuitenkin olisi ihan kunnossa. Kyllähän joskus on ollut ennenkin näin rauhallisia vasuja, yleensä vaan tahtovat pomppia ja hyppiä heti kun jalat kantaa. Nimi pitäisi löytää tälle pojalle. Elvis oli harkinnassa, mutta liekö oikea valinta kuitenkaan näin hiljaiselle haaveilijalle...

Rauhalan Amarillo

Elikkäns tässä sitten esittäytyy uusin asukkaamme siitos-sonni Rauhalan Amarillo.
Poika tuli meille rauhallisesti seitsemältä aamulla. Tämä poika ei tunnu liikoja hötkyilevän. Mukavan oloinen kaveri. Odotellaan vain kesää jolloin laitumet kutsuu...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Elämä tilalla jatkuu...

Hyvin on ollut vasikkapitoista aikaa.. Tässä kuvassa Mari-vanhus ja ei niin kovin vanha Eki.
Monenlaista sattumaa tapahtunut.. On ollut äkäistä emää, kilttiä emää, virheasentoa ja vaikkas mitä.

Aika mukava tilanne oli Ussakan poikiminen. Ei ollut Ussakan Basso vasikka kuin parin minuutin ikäinen, kun isäntä veti sen makuulla emän utareelle, ja heti lähti kone käyntiin. Ihme juttu kuinka erilaisia vastasyntyneet vasikat ovatkaan. Toinen ei tajua imemisestä tuon taivaallista, ja toinen imis sitten ihan mitä vaan..

Olipa tässä eilen jonkinlainen täpärä tilannekkin.. Olin yksikseni kotosalla, kun isäntä oli pellolla.
Taisapa päätti poikia just silloin.. Seurailin tilannetta ja soitin isäntää apuun. No apu nyt ei ihan salamana kerennyt kilometrien päästä.. Töppöset syntyy.. pää syntyy.. puoleen väliin tulee ihan mukavan oloisesti, mutta sittenpä emä tuumaakin että se on siinä ja lopettaa työntelyn! Vähänaikaa siinä odottelen, mutta apuunhan sitä on mentävä. Kiskon, mutta kädet ei pidä, joten haen hanskat portin takaa. Silläaikaa ovat muut ketan emät ajaneet poikivan pystyyn. Vasikka roikkuu lantiostaan.. Juoksen taas apuun kiskomaan kun yht'äkkiä huomaa toisen emän tulevan puhisten kohti. Just kerkeän alta pois. Portin takaa sitten päivittelen jotta ny se vasu kuoli siihen, mutta tuonne en enää uskalla mennä.
No onneksi vasikka pulahtaa viimein ulos, ja kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Eikä mene kuin muutama minuutti kun jo pää on pystyssä. Ihmeellisen sitkeitä jotkut otukset..
Ja tuleehan niitä apujoukkojakin, pikkasen vain myöhässä.. :)

Jep.
Ensiyönä pitäisi saapua uuden siitos-sonnimme. Eli taitaa tämäkin yö mennä valvomiseksi..
Kuvailen sitten huomenna Amarillo-poikaa, ja kirjoittelen taas kun kerkeilen ;)