Elämä tilalla jatkuu...

Hyvin on ollut vasikkapitoista aikaa.. Tässä kuvassa Mari-vanhus ja ei niin kovin vanha Eki.
Monenlaista sattumaa tapahtunut.. On ollut äkäistä emää, kilttiä emää, virheasentoa ja vaikkas mitä.

Aika mukava tilanne oli Ussakan poikiminen. Ei ollut Ussakan Basso vasikka kuin parin minuutin ikäinen, kun isäntä veti sen makuulla emän utareelle, ja heti lähti kone käyntiin. Ihme juttu kuinka erilaisia vastasyntyneet vasikat ovatkaan. Toinen ei tajua imemisestä tuon taivaallista, ja toinen imis sitten ihan mitä vaan..

Olipa tässä eilen jonkinlainen täpärä tilannekkin.. Olin yksikseni kotosalla, kun isäntä oli pellolla.
Taisapa päätti poikia just silloin.. Seurailin tilannetta ja soitin isäntää apuun. No apu nyt ei ihan salamana kerennyt kilometrien päästä.. Töppöset syntyy.. pää syntyy.. puoleen väliin tulee ihan mukavan oloisesti, mutta sittenpä emä tuumaakin että se on siinä ja lopettaa työntelyn! Vähänaikaa siinä odottelen, mutta apuunhan sitä on mentävä. Kiskon, mutta kädet ei pidä, joten haen hanskat portin takaa. Silläaikaa ovat muut ketan emät ajaneet poikivan pystyyn. Vasikka roikkuu lantiostaan.. Juoksen taas apuun kiskomaan kun yht'äkkiä huomaa toisen emän tulevan puhisten kohti. Just kerkeän alta pois. Portin takaa sitten päivittelen jotta ny se vasu kuoli siihen, mutta tuonne en enää uskalla mennä.
No onneksi vasikka pulahtaa viimein ulos, ja kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Eikä mene kuin muutama minuutti kun jo pää on pystyssä. Ihmeellisen sitkeitä jotkut otukset..
Ja tuleehan niitä apujoukkojakin, pikkasen vain myöhässä.. :)

Jep.
Ensiyönä pitäisi saapua uuden siitos-sonnimme. Eli taitaa tämäkin yö mennä valvomiseksi..
Kuvailen sitten huomenna Amarillo-poikaa, ja kirjoittelen taas kun kerkeilen ;)