...Ja niin alkoi meidän tilan pitkän letkeä poikima-aika...
Lauantain ja sunnuntain välinen yö. Kello kolme. Tähän asti minua on valvottanut kolmevuotias poikani, joka valittelee korvaansa. Yht´äkkiä tulee mieleen käydä navetassa. Illalla kaikki näytti rauhalliselta, mutta nyt jokin vaivaa, ja lähden pakkaseen. No niinhän se on, että lehmä poikimassa tietenkin. No ei tässä vielä hätää, vasta vesipää tullut (vesipää on ´pussi´joka tulee ennen vasikkaa). Juoksen sisälle nukuttelemaan poikaa. Poika nukahtaa, ja juoksen takaisin navettaan. Ei edistystä, takaisin sisälle. Poika heräilee taas ja nukuttelen jälleen, ja käyn taas navetalla. No tätä jatkuu.. Lehmä alkaa märehtiä, eipä pidä kiirettä poikimisen suhteen. Jossain välissä keitän kahvia, ettei uni pääse yllättämään. Saan viimein pojalle annettua särkylääkettä ja sipulikääreen, ja saan pojan taas nukkumaan. Navetassa juoksen 20minuutin välein. Puoli kuudelta herätän isännän, ja kuudelta soitamme eläinlääkärille. Onneksi päivystys on meidän oman kylän lääkärillä. Tohtori lupaa tulla heti.
Taisi lääke auttaa, poika nukkui viimeinkin. Hyvä niin, koska navetassa on nyt kaikki apu tarpeen. Soitan vielä naapurista appiukon avuksi.
Lekuri ajaa pihaan ja tutkii lehmän sisuksia... vasikka on POIKITTAIN! Miten se on mahdollista, no onpa vain.. Ja kaiken lisäksi synnytys menossa jo ohi, eli kohdunsuu jo alkanut sulkeutua. Nyt tuli kiire saada vasikka ulos! Lekuri ähertää aikansa, ja saa vasun käännettyä oikeaan asentoon.. sitten ei kun kiskomaan. No tuleehan se Batman sieltä viimein! Täytyypä sanoa että hyvä oli alku tälle kaudelle. Sitten vain seurataan vasun ja emän vointia, ja annetaan vasulle vähän maitoa.
Sisällä pojat pian heräilevätkin.. jäi äiskältä tänä yönä unet väliin...
Mietin vaan, miten olisi käynyt, ellen olis yöllä valvonut ja kurkannut varulta navettaan...