Rauhallisia päiviä vietetty meidän tilalla. Vasta vajaat kymmenen poikinut. Joka öiseltä navettavisiitiltä ei silti tohdi jäädä pois. Sen melkein arvaa mitä siitä seuraa jos yhdenkin yön jättäisi väliin. Varmaan joku keksisi alkaa punnertamaan vasikkaa poikittain väärinpäin just sinä yönä. Eli ei auta kun virittää joka ilta herätyskello pirisemään kolmelta yöllä, ja silmät sikkuralla haalari yöpaidan päälle ja ulos pakkaseen.. Kivasti se vaan piristää, ja kun petiin pääsee ei silmät tahdo enää painua kiinni. Siinä sitä on sitten rauhallista hetkeä tunti pari miettiä syntiä syviä. Viime yönäkin kertailin omaksi kauhukseni omien lasteni maailmaan punnerrusta..huh. Pitäisi oppia varmaan miettimään vähän leppoisempia asioita, jotta se uni jälleen voittaisi. :)
Kävin tässä aamupäivällä kameran kanssa pihatossa kuvaamassa. Tässä on kuvassa aterioimassa ainakin Taulu, Viu, ja olisiko Upinski. Nämä mustat nupot kun on kaikki niin saman näköisiä. Ei niistä ilman numeroa tuntisi eroon kuin Sohvin, joka on metrin muita korkeampi. (Sohvin nenu komeilee blogin oikeassa reunassa:) )
Mutta mahtuu siihen elämään suruakin... Aliisa, Himo ja Vanessa lähtivät maanantaina :C. Aina niin surku tulee kun jonkun joutuu pois laittamaan.. Mutta siihen vain pitäisi tottua. Elämä on myös luopumista. Väärällä alallahan minä olen, kun aina tahtoo tulla tippa silmään eläinten puolesta..
Batmanilla menee lujaa. Epun kanssa ovat parhaita kaveruksia. Alkuun olivat eri ketoissa, aidan läpi toisiaan kurkkivat. Kun sitten pääsivät samaan kettaan, niin johan siinä oteltiin ja temmellettiin! Pitäisi oikein saada kuva parivaljakosta ja laittaa tänne. Otinkin yhden, mutta oli niin pimeä etten tänne kehtaa pistää.
No, täytyypä vain odotella, joko ensi yönä taas tapahtuisi. Jännä muuten miten elikot aina tahtovat poikia yöllä. Kai se on turvallisempaa, näin hoitajan kannalta kyllä olisi mukavampi pihatossa hytistä päiväs aikaan..