Aloittelen kirjoitelmia liityen emolehmätilaamme.
Vielä on rauhallista.. Mutta huomenna alkaa huutokonsertti! Yhdeksän vieroitettavaa vasikkaa.. Onneksi tätä mökää ei montaa päivää kestä. Sääli vain, kun joutuvat vasikat emoistaan eroon. Hätä on kova, kun äitiä ei löydy, ja toisinpäin. Kuusi vasikkaa on lähdössä pois, välitykseen. Niille on sanottava hyväsit :( Elämä on rankkaa kun pienenä joutuu äidin helmoista pois kylmään maailmaan.
No, hyviähän ne ovat olleet pikkuvasujen päivät, emon vierellä lämmintä maitoa utareista juoden yli puoli vuotta.
Stressi häämöttää jälleen kun jokavuotinen poikima aika koittaa... Ensimäiset alkavat poikia kuukauden sisällä. Siinä sitä jää taas yöunet jos toisetkin väliin. Joopa, ilolla odottelen kun saa silmät ristissä lämmitellä pojille aamulla kaakaota.. No eipä siinä, kun vaan kaikki menisi tänä vuonna hyvin.. Hyvin on muistissa viime vuodelta , kun puutuivat eräältä emältä työnnöt kokonaan ja taas naapuri työnteli innokkaasti vieressä kohtuaan ulos.. Oli siinä meillä avustajilla ja eläinlääkärillä hommia.....
No ei auta pelko etukäteen. Sitä on otettava vastaan mitä se elämä antaa..
Toivottelen hyvää matkaa Alkutäräykselle, Apupapille, Aulle, Ansalle, Angelalle ja Aramealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti