Auringonsäteet lankesivat hiljalleen lumivaippaiselle pellolle.
Vaikka pilvien verho teki parhaansa estääkseen sen..
Ystäväni,
näytäthän tietä..
Tie metsään..
metsätie.
Hiljainen talvisydännä.
Niin kaunista,
sinisen hämärää,
luonto kotoisen maani.
Menneiden aikojen muisto,
peittyneenä valkeuteen.
Menneiden aikojen elämä,
unohdettuna,
romahtaneena,
auringon säteiden syleilyssä.
Kultaseni,
pieni pörröinen ystäväni.
Uskollinen vaikeinakin aikoina.
Ystäväni,
uskollinen suojelijani..
Turvaat askeleeni
niin pihamaalla kuin metsänsyleilyssäkin.
♥ Kiitos ♥
...ja asiaan :)
Tintti makoilee omassa poksissaan ja parantelee (toivottavasti) varpaitaan.
Sonnipoika,
mahtaneeko olla ajatukset jo keväässä :)
Suhina ♥
Ursula
Selma
...ja muut.
...kaikki tahtoo kuvaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti