Rotuihmettelyä siis luvassa..
Ainakin meille oli hyvin epäselvää alussa mikä rotu on meille sopivin..
tai no, oikeastaan ei ollut vaihtoehtoja..
Kun reilu viisi vuotta sitten muutettiin tänne isännän kotitilalle, oli vanha isäntä kovin mieltynyt limousiniin. Joten meitä olikin vastassa limpparisonni ja sekalainen seurakunta emoja.
Pihaton rakennuskiireet kun olkoivat välittömästi muuton yhteydessä, ei rotuasiaan tullut kummemmin kiinnitettyä huomiota. Jossain vaiheessa oli kyllä puhetta herefordista, mutta silloin vasta puhetta. Menimme kiltisti vanhan isännän opastamalla rodulla..
Karu totuus iski välittömästi ekana talvena..
Pakkasta ja lunta.. pimeä yö..
eläimet vielä pihalla yötä päivää.. ja poikimisia milloin sattui,
ja yleensä sattui yöllä..
Isäntä kiersi laitumet taskulampun valossa pari kertaa yössä etsien mahdollisia poikivia.
Poikimiset olivat välillä hyvinkin vaikeita.
Limousin kun tekee kuitenkin aika isoa vasikkaa, ainakin tämä meidän sonni.
Risteytysemoilla olikin vaikeuksia poikimisten kanssa, samoin hiehoilla.
Kun sonnin vaihto alkoi olla ajankohtainen,
valitsimme uuden limousinin, koska tämän kerrottiin sopivan sekä risteytyksille että hiehoille.
Vaan toinen oli totuus.
Limppari emot saivat kyllä pieniä vasikoita, ja poikimiset olivat helppoja, mutta mutta
risteytysemoilla olikin sitten vaikeuksia poikimisten kanssa, varsinkin risteytyshiehoilla.
Ja taas oli painajaismaisia öitä käsillä.
Viimein kantapään kautta oppineina vaihdoimme sonni-roduksi herefordin.
Poikimiset helpottuivat jonkin verran, mutta hiehoilla edelleen ongelmia.
Herefordilta saimme kuitenkin hyvää emoainesta, ja saimme karsittua pahapäisimmät emomme pois.
Herefordin rinnalle hommiin otimme sitten aberdeen anguksen.
Tämä osoittautuikin viimein oikeaksi sonniroduksi hiehoillekin.
Sittemmin ovat molemmat sonnit saaneet siirtyä uusien tieltä. mutta edelleen sonnirotuinamme ovat hereford ja angus.
Paljonhan on vasikan koko kiinni sonnin omasta syntymäpainosta ja perinnöstä, joten saattaa se anguskin periyttää isoa vasikkaa.
Syntymäpainon lisäksi poikimisen helppouteen tai vaikeuteen vaikuttaa myös sonnin malli :)
Herefordillahan on iso pää, joten pikkasen hiehoilla vaikeuttaa poikimista.
Angus on sopivan sutjakan mallinen myös hieholle.
Sukkelan sutjakkaa poikima-aikaa poikima-aikaa eläville!
Muistatko tähän hättään, kuinka monta emolehmätilaa Suomessa on noin suurin piirtein? Onko teillä mitään "yhteistä etujärjestöä" tai muuta foorumia, jossa vaihdatte kuulumisia ja keskustelette esim. tekstissä mainitsemistasi käytännön haasteista.
VastaaPoistaEn maha mittään, että joku vaan emolehmähommassa minua kiehtoo.
Tiedätkö myös, onko tällä hetkellä ihan valtakunnallinen asia tuo, kun Talouskoululaistytär kävi täällä Helsingissä Wotkinin lihanjalostamolla, jossa käsitellään 15 000 kiloa lihaa vuorokaudessa; että naudan lihaa eivät saa riittävästi, mitä olisi menekkiä?
Hei Sirkku!
PoistaMulla ei kyllä ole tietoa suomen emolehmätila määristä.
Keväisin ainakin järjestetään emolehmäseminaareja, joissa kerran käytiin. Silloin poissa ollessa tietenkin sattui lehmä poikimaan ja vasikka paleltui kuoliaaksi, joten sen jälkeen ei olla seminaareissa käyty. Varmaan on myös jotain lihakarjantuottajien järjestöjäkin, mutta meillä ei kummallakaan ole innostusta niitä kohtaan.
Lihan tilanteesta tiedän vain sen, että kun esim. meiltä tuleva liha on luomua, niin siitä ei tuottajalle juurikaan ekstraa makseta. Jalostamotko sillä luomulla sitten nettoaa. Periaatteessa olisi sama laittaisimmeko luomuvasikkamme eteenpäin luomuna vai tavanomaisena. Vähän kyllä harmittaa tämä tilanne.
Kiitos sinulle mielenkiinnosta. Kiva turista kun tietää että joku minun juttuja lukeekin :)
Hei! Olipa yllätys, että limousinin jälkeläiset voivat aiheuttaa poikimavaikeuksia! Olen luullut, että li-vasikat ovat yleensä aina sutjakoita ja syntyvät helposti. Tosin kyllähän vasikka saa puolet perimästään emolta..
VastaaPoistaMeilläkin oli kauan sitten limousin-poika, se vain piti poistaa sorkkaongelmien vuoksi heti ensimmäisen kesän jälkeen. Poikimavaikeuksia ei kyllä ollut. Sen jälkeen on ollut simmental, jolla alunperin haettiin emoihin kokoa. Ja kun kokoa tuli, vanhimmilla emoilla (pitkän harkinnan jälkeen..) on ollut charolais. Melkein kaikki isä-rodut onkin käyty läpi, sillä ihan ensimmäiseksi oli hereford. :) Siihen aikaan se rotu rasvoittui helposti ja siksi vaihdettiinkin. Luonteeltaan heret kyllä olivat aivan ihania! Nykyään eivät kuulemani mukaan enää rasvoitu sen enempää kuin muutkaan.
Joskus niitä poikimavaikeuksia vain on, vaikka kuinka isäsonnin indeksit, syntymäpainon ja rakenteen on tutkinut suurennuslasin kanssa ja emojen ruokintakin olisi ok.
Meidän hiehoillakin oli monta vuotta simmental, sitten yksi poika periytti isoja vasikoita, vaikka kaikki jutut piti olla kohdillaan. Sen jälkeen niille hankittiin angus-poika. Ja muutaman isokokoinen vasikka on vieläkin syntynyt. Lieneekö sekin sitten emon perimää.. Onhan tämä sellaista taiteilua, kun toivoisi niin kovasti että poikimiset sujuisivat helposti - emoja liikaa rasittamatta ja kaikki vasikat jäisivät henkiin..
Onnistunutta poikima-aikaa teille!! Meilläkin se kohta alkaa (huoh..)
Ps. Sirkku kyseli emotilojen määrästä, jostakin olen kuullut/ lukenut, että olisi n. 1400..
Kiitti Jantiina kommentista :)
PoistaKyllähän tämä aikalailla arpapeliä on näiden poikimisten suhteen.Toivottavasti teillä sujuu poikimiset hyvin :)