Voi, voi..
Taas on tovi vierähtänyt edellisestä raapustuksesta..
Jotenkin ne päivät menee.. en tiedä minne.
Osallisena tähän kirjoittelun vähyyteen lienee vilkas tyttäreni, joka on keksinyt itselleen korokkeen jotta ylettyy paremmin painelemaan äiteen läppärin nappuloita.
Pojan kanssa kylvämämme auringonkukat ilahduttavat meitä loistollaan.
Vaikka ilma usein onkin sateinen ja harmaa, antaa nämä rakkaudella kylvetyt kukkaset hieman auringonpaistetta päiviimme.
Päivät ovat kuluneet myös mehun keittelyssä.
Pakastearkku alkaa olla täynnä mansikka, mustikka, herukka, puolukka sekä omenamehuja.
Kivahan näitä on keitellä, ja maistuvatkin kun vain on sopivasti sokeria.
Möllikkäpuolelle ei kuulu juurikaan kummia.
Laitumet alkavat olla ei-kuvattavassa kunnossa jatkuvien sateiden takia.
Onneksi pääsevät elikot pikapuoliin sisätiloihin.
Karjakko muisti minua ihanalla tunnustuksella.
Oikein paljon kiitoksia siitä.
Valitettavasti en kerkeä vastailemaan kysymyksiin enkä laittamaan tunnustusta eteenpäin..
täystuho lähestyy näppäimiä..
Mukavaa syksyä kaikille lukijoille ♥
Hitsit että tuli varmaan hyvää mehua :P
VastaaPoistaToivotaan vähän kuivempaa syksyä - ja ne täystuhot, ehkäpä ne torjuvat meidän äiteiden dementiaa ja pitävät yllä notkeutta, refleksejä:)
VastaaPoistaHeippodei,asiaakin on,joten vanha blogini hiljenee kokjonaan pois,vanhassa blogissa on linkki uuteen blogiin,tervetuloa kattelee ja seikkailee sinne♥
VastaaPoista