Päivä jona Aamusta tuli lehmä.

Päivä alkoi rauhallisesti, niinkuin päivät yleensä tapaavat alkaakin. Pihaton katon valokatteet siivilöivät auringon valon kultaisiksi neliöiksi tuoksuville pahnoille. Raottelen väsyneitä silmiäni ja mietin, joko isäntä tai lomittaja pian tulisi jakamaan sapuskaa. Mutta.. jokin on pielessä. Kunnolla herättyäni huomaan pienoista kipristelyä masun seudulla. Olenkohan tulossa kipeäksi?
Viimein isäntä tulee aamukäynnille. Silmäilee hetken meitä, kunnes pysähtyy minuun!!! Yhdessä lomittajan kanssa tulevat hätistämään minua eristykseen. Minä en halua sinne, mutta isäntää on toteltava.. Allapäin alistun kohtalooni. Kai minä sitten olen sairas. Masukipristelykin vain pahenee...
No pian on ruoka-aika. Jotain hyvää seuraa eristyksestä. Saan rauhassa syödä masuni pullolleen.
Sitten lepäilemään kaikessa rauhassa puhtoisille pehkuille.
Mutta kipu ei hellitä, vaan pahenee...
Aikani kipristeltyäni minua alkaa kakittamaan. Nousen ylös ja koitan saada kakittua, mutta kakka ei tule. Viimein punnerrettuani aikani jotain tulee, kummallinen pallo. Olenkohan vahingossa syönyt isännän lasten ilmapallon?
Nyt helpotti hetkeksi...kunnes kakkahätä vain kovenee! Menen uudelleen makuulle, sorkat eivät tahdo kantaa. Koitan ponnistaa "MUUUU, TULKAA JOKU APUUUUN!!! "
Isäntäkin vain seuraa vierestä, tee nyt jotain!!!
Viimein kakka tulee. Mutta mitä ihmettä!!! Ei se noin iso ennen ole ollut!!! Hypähdän sorkilleni ja painelen perimmäiseen nurkkaan piiloon. Mutta ei siinä vielä kaikki. KAKKA LIIKKUU!!! MUUUU!!! Sitä on pakko mennä vähän tökkimään turvalla. Nyt se liikkuu lisää, ja sillä on pää! Nyt minä kyllä huudan ja kovaa !!!!!!
Tämähän on... tämähän on.. elävä? Samanlainen kuin kaverillani Yy:llä. Se seuraa Yy:tä joka paikkaan ja imee Yy:stä maitoa. Yy kertoi minulle sen olevan vasikka. Sainko minäkin ikioman vasikan? Täytyy kyllä vähän tökkiä turvalla varulta vielä lisää... On se vasikka!!! Minusta tuli ihan oikea emo!