lauantai 4. huhtikuuta 2009


Luin tässä muutama päivä sitten uutisen, jossa kerrottiin nuorisojoukon pahoinpidelleen vammaista nuorta useaan otteeseen. Väkivalta oli todella raakaa, ja viimeinen kerta olikin jo murhan yritys. Näiden nuorten miesten mielestä uhrilla ei ollut ihmisarvoa vammaisuutensa vuoksi, joten he eivät ilmeisesti nähneet mitään väärää teoissaan.
Jutun luettuani mietin mikä todellinen peto ihminen voi olla, eihän mikään eläin tee vastaavaa? Vai tekeekö?
Kyllä se osaa eläinkin olla julma, ja ihan ilman syytä.. Kuvassa oleva Selma on uhrista hyvä esimerkki.
Isäntä päätti siirtää Selman viereiseen kettaan, koska selma ei silloin ollut vielä poikinut. Toiset Selman ketassa olivat jo poikineet, ja näin ollen saivat parempaa rehua. Ennen poikimistahan lehmä kannattaa pitää hiukka huonommalla rehulla, jottei vasikka kasva liikaa ja vaikeuta poikimista. No asiaan.. Eli siirsimme Selman viereiseen isoon kettaan. Välittömästi alkoi nujakka. Lähes koko porukka oli Selman kimpussa, kaatoivat maahan ja puskivat porukalla. Miten lie olisi käynyt, ellei isäntä olisi kerennyt hätiin. Selma pääsi takaisin omaan kettaansa pitkä naarmu kyljessään. Lähtipä siinä rytäkässä reppanalta hammaskin..
No, pahimmat riitapukarit lähtivät viimeiselle matkalleen vähän tämän jälkeen. Luulimmekin että nyt ainakin tilaa riittää, ja ehkä Selma nyt saisi olla rauhassa, ja kokeilimme siirtoa uudelleen.. Niinpä niin.. Välittömästi kaadettiin jälleen Selma, ja rinki kerääntyi Selman ympärille valmiina puskemaan uhriaan. Jälleen oli isäntä paikalla, ja takaisin pääsi Selma poikineiden kettaan. Ihme juttu, miksi Selmaa näin vainottiin? Suurin osa näistä riitapukareista ovat ennen olleet aivan rauhallisia ja sopuisia. Oliko tähän syynä valkoinen väri vai mikä?
No hieman tapahtuman jälkeen yöllisellä tarkastuksella kummastelin Selmaa.. Oli poikivan oloinen, mutta utareita ei oikein nimeksikään..Ei kai vaan saanut ottelussa niin pahaa tälliä että kesken tekee.. No aamulla oli selma sitten kuitenkin poikinut virkeän vasikan, ja olihan niitä utareitakin tullut sen verran että vasu siitä maitonsa saa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

3 kommenttia:

  1. Voi jestas :0( Onneksi isäntä ehti pelastaa Selman ajoissa molemmilla kerroilla! Vaikuttaa jotenkin käsittämättömältä. Lapsuudenkodissani oli ostettu ay-hieho joka oli kaikinpuolin arka mutta oli vähällä tappaa itseään paljon isomman lsk-lehmän laitumella kun oli saanut sen ensin puskettua ojaan. Onneksi äiti kuuli sen hätähuudon ja ehti väliin... Se ay sai lähteä samantien.

    VastaaPoista
  2. Ihmeteltiin itsekin aikalailla. Ei Selmaa ennen olla näin vainottu. Laitumella tulivat aivan hyvin toimeen, mutta siellähän tietenkin tilaa on eri lailla. Eipä näihin emoihin voi koskaan täysin luottaa..

    VastaaPoista
  3. Blogissani olisi sulle tunnustus :0)

    VastaaPoista