tiistai 30. marraskuuta 2010

Kurkistus pihattoon


Marraskuun viimeistä päivää viedään. Se taitaa hirvittää Suppuakin, vai miten lie.. Jokatapauksessa ihmettä riittää monenmoista, joten silmä mollissa sitä täytyy tuumailla maailman menoa.

Pienten kanssa kävin muutaman viikon tauon jälkeen mölliköitä katsastamassa. Jotenkin se aika menee lasten kanssa, eikä huomaakaan kuinka nopeaan päivät vierii.
Arttukin mielellään lähti mukaan lehmiä kattomaan :)

Kaikilla on nälkä... nyt... ja kohta.. ja vähän ajan päästä... ja vähän pidemmänkin ajan päästä...



Isäntä muokkas yhdestä ketasta vasikoille oman rauhallisen paikan, jonne eivät emot pääse. Saavat syödä ja pötkötellä ihan rauhassa. Ja kun ikävä yllättää, väliseinän vasikkaportista pääsee puikahtamaan emon kainaloon.

Rehua sisälle paalitolkulla. Huomenna tiedossa käsin syöttelyä..

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Susikylän neitsyet

..."Missä laakso yhtyy metsään ja niityt päättyvät,
tie kulkee harhaan.
Jos silloin yrität seurata sitä, sielusi kadottaa kiinnekohtansa päivään ja valoon ja ihmisten elämään.
Tie jota luulit kulkevasi katkeaa pieniin polkuihin,
jotka houkuttelevat valon ja varjon leikein,
etkä voi luottaa niistä yhteenkään.
Ehkä yksi niistä johtaa suolle ja hetteisiin, jotka painuvat jalan alla ja kätkevät sinut ikuisiksi ajoiksi mustan ruskeisiin syvyyksiinsä?
Ehkä yksi vie jyrkänteelle,
jotka odottavat uusia, eksyneitä lapsia,
jotka yksin kulkivat karjaa paimentamassa tai lähetettiin poimimaan sammalta päivän sarastaessa?
Ehkä, niin,
ehkä yksi näkemistäsi eksyttävistä poluista johdattaa sinut varjoisan metsän syvinpään pimeyteen
-paikkaan josta uskallettiin
vain kuiskailla
syksyisen takkatulen loimussa?"

-Margit Sandemo
Jääkansan Tarina 34,
Nainen rannalla

maanantai 22. marraskuuta 2010

Jope teki sen taas :/


Ihan kirpeä pakkaskeli. Paras ilma lenkkeillä metsän siimeksessä. Siimekseen päästäkseen, mennään eka lumisen laitumen poikki...


...lantalan nurkalta..


...kohti siimestä.


Olan yli vilkaistessa, näkyy pihatto.


Koirien mielestä lenkillä ei voi käydä liian usein. Kysy vaikka Eetulta, jos et usko.


Jotain jänskää!


Nyt seuraa lenkkeilyn kriittinen vaihe...


..ja niinhän siinä taas kävi. Jopen töppöset lähti taas hairomaan tuonne oikealle..
Olisko ollut vieraan koiran jälkien perään. Eetu tuli kuuliaisesti emännän tykö, jahka vähän ääntäni korotin.


Tätä jäin miettimään, että mitä on paalihäkkireppana pahaa tehnyt, kun isäntä sen on noin puskaan viskaissut :/.

Pihaan päästessä, haukkui Jope iloisesti pihassa... tais kyllä ensin luulla minua ja Eetua vaaralliseksi viholliseksi. (Pitäis vissiin lasit hommata.) Onneksi sentään äänen tunnisti, ja sitten jo häntä heilui iloisesti.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Luminen tervehdys Lumikissan maailmasta



Aamupäivällä koirien kanssa lenkkeillessä,
oli ilma mitä loistavin! Niinkuin kuvista huomaa,
luonto on pukeutunut vaaleaan samettiseen huntuun. Pakkastakin sopivasti :).
Koirat nauttivat päästessään vapaana liehumaan pitkin talvisia laitumia ja metsäteitä.

Vasikka-auto kävi taas nappaamassa kyytiin
kymmenisen vieroitusvasikkaa. Emojen suru on korvin kuultavissa jälleen päivän pari :/ Suurimman 200päivän painon palkinnon nappasi puhtaasti Suhinan vasikka Humiseva Hutjakka.
Painoa kun oli kertynyt huimat 440kg! Isännän puhelimesta löytyisi makoisia kuvatuksia
Hutjakasta, vaan soitin mokoma sanoi
yhteistyösopimuksen akkunsa kanssa irti.
Joten uutta akkua odotellessa..

...Ja surua mahtuu elämään myös :/
Uskollinen siitossonnimme Teristen Uudis lähti eilen viimeiseen kyytiinsä yhdessä tuittupää Tillin kanssa. Itku tuli emännältä jälleen kerran ikkunasta lastausta katsellessani. Mutta sitähän se elämä on. Syntymää ja kuolemaa, iloa ja surua, ei toista ilman toista. Mie en voi kuin kiittää upeaa sonnia upeasta jälkikasvusta. Huomaa kyllä ihan vasikoiden vieroituspainoista, että oikea oli Uudis meille. Ja kiitoksen sana myös tuittu-Tillille :)


Näiden talvisten kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa viikonloppua teille hyvät lukijat :)












keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Marraskuun murheita ja muita jutusteluja



Jaa-a.. mitäs tänne kuuluu..
No ainakin meiltä läksi vasukoita viimeviikolla välitykseen. 11 Pienokaista lensi maailmalle :( Mukana maailman kaunein Hilma. Emot taas itki, ja vasukoita varmaan pelotti uusi elämä.
Sonnimme Uudis on ilmoitettu lähteväksi viimeiseen kyytiin ;((((( Eivät vain ole vielä kerenneet hakea. Hyvä sonni Uudis on, mutta alkaa olla ikää, ja liikaa omia tyttäriä laumassa. Surku, todella, mutta minkäs teet..
Uppa näyttäis toipuneen hyvin sarvien menetyksestään. Ehkä se pikkaisen rauhoitti tulista luonnetta.
Jännittää tuleva tiineystarkastus.. Miten käy Sohvin? Pikkaisen arvellaan että tyhjä on. Sohvi kun on aika paljon korkeempi muita. Sonnitkin näyttää puolikasvuisilta Sohvin rinnalla. Hyvä sijaisemo Sohvi kyllä olisi, vaan kun ei sitä maitoa tule, ellei vasukkaa saa. No mitä sitä etukäteen murehtii, aika näyttää.
Ja Jope... Voi voi poikaa. Joutunut oleilemaan kiinni pihassa päivät. Mieluumminhan Jope liehuis vapaana kuin taivaan lintu pitkin naapureiden pihoja (omia reviireitään). Mutta kun ei aina voi tietää, mitä naapurit siitä tykkää. Sisälläkin olisi mukavampaa kuin kiinni. Emäntä ilkimys vain meinaa että talviturkki ei kasva kunnolliseksi eteisessä löhöillessä. Ja eikös vahtikoirat yleensä tuppaa pihalla olemaan? Ja veinpä muuten vielä kissoilta ja Jopelta isomman huoneen. Nyt ei ole tilana kuin eteinen ja navettavaatenurkkaus. Meinaan nimittäin entisestä kissojen huoneesta itselleni kodinhoito/askarteluhuonetta. Maalipensseli siellä onkin jo tiuhaan heilunut, mutta vielä puuttuu yhtä jos toistakin. Laittelen sitten valmiimmasta tuloksesta kuvaa tonne toisen blogin puolelle.

Nämä kuvat muuten ovat viime talven satoa.. Isännän puhelimesta löytyis tuoreempia, jahka hän niitä kerkee minullepäin laittaa.

No siinäpä vähän päivitystä :)

Kiitoksia kaikille lukijoille kun jaksatte turinoitani seurailla :)